Tänään oli hyvällä tavalla kummallinen olo. Viihdyin JAMK:n laadunvarmistusjärjestelmän auditointiraportin julkistamistilaisuudessa täydet kolme tuntia, kun kanssaopiskelijat poistuivat hiljaa takaovesta sen yhden tunnin jälkeen, jonka englanninopettaja puolittain pakotti olemaan. Eli läsnä oli lisäkseni siinä viisikymmentä JAMK:n henkilöstön jäsentä, isoksi osaksi hallintoa, oppilaskunnan puheenjohtaja joka vaikutti hermostuneelta, ja ehkä kaksi muuta opiskelijaa jossain salin perällä.

Minua kiehtoi siinä tilaisuudessa moni asia. Teenpä listan, tykkään listoista.

1. En ole asettanut itseäni sellaiseen tilanteeseen ennen.

2. Asetin itseni tuohon tilanteeseen sillä asenteella, että minä olen tasa-arvoinen. Minähän otan teetä ja piirakkaa ja menen istumaan hyvälle paikalle keskelle salia ja juttelen näiden pukumiesten ja jakkunaisten kanssa. Minähän syön tässä ruisleipää, jonka hain kotoa tauon aikana kun olin kiireinen ja rahaton tänään. Minä en aio liueta takaovesta kesken kaiken.

3. Asia oli oikeasti mielenkiintoista. Millaisilla järjestelmillä ammattikorkeakoulun opetuksen, tutkimuksen, aluekehitystyön ja organisaation kehittämisen laatu varmistetaan, miten niihin on päädytty, mikä tässä on oleellista, mikä ylimääräistä.

4. Huomasin ymmärtäväni siitä asiasta aika paljon, vaikka en ollut ennen kuullut koko laadunvarmistusjärjestelmästä kuin ohimennen, ja vaikka asioista puhuttiin jatkuvasti melkoisen abstraktilla tasolla käyttäen minulle ihan uutta kieltä. Ihmiset keskustelivat keskenään kielellä joka oli minulle uusi ja vieras, mutta jolla luultavasti pystyisin itsekin puhumaan jos haluaisin. Tuntui hyvältä tajuta että voisin olla sisällä jossain sellaisessakin.

5. Edellinen, yhdessä sen kanssa mitä Lauri on tänään kirjoittanut minun ajattelutavastani, sai minut jäsentelemään itseäni, taas. Miettimään mikä minussa on oleellista.

Tällä kertaa jäsentelyni johti persoonallisuuteni kahtiajakoon. Että minussa on kaksi keskeistä ominaisuutta, käsittämisen ja havainnoinnin tapaa.

Jäsentely. Abstraktit ideat. Sommittelu, järjestykseen pyrkiminen, loogiset järjestelmät.
Estetiikka. Konkreettinen tekeminen, hyvin ja kunnolla tekeminen, aistinautinnot, kehollisuus.

Toivon kovasti että nämä kaksi asiaa voisivat integroitua toisiinsa, sulautua, muodostaa toimivan synteesin. Kirjoitin päivällä: "Että minä olisin yhdistelmä älyä ja ammattilaisuutta sekä tiedostettua kehollisuutta, jotka eivät olisi keskenään ristiriidassa - että esteettinen nauttiminen ei johtaisi ammatilliseen epäuskottavuuteen, eikä asiallisuus tappaisi luovuutta - että keho ei taipuisi kaavoihin."

Että voisi aina olla tuollaisissa tilaisuuksissa oma itsensä, takkupäinen ruisleipääsyövä naurava venyttelevä hassusti pukeutuva itsensä, ja samalla niin asiantunteva ettei kukaan voisi olla ottamatta minua tosissaan kun tuon kantani esiin.

Siinäpä ihanne jota kohti kulkea.

Lisäksi olen ajatellut tänään: vaahteranlehtiä omakotitalon pihassa, villatakkia, kissaa, sitä että Joona on nykyään minulle kuin veli, alkukesän kylmää vettä, Budapestin katuja joita en osaa kuvitella ja kuvittelen silti, auringonpaistetta, liian kuumaa autoa, tilkkuisaa kesämekkoa jota voisin koota sovitusnuken avulla, siinä olisi taskuja paljon, ompelemista ja kaavoittamista, töitä vihdoinkin positiivisessa viitekehyksessä.

Ja soi Nine Inch Nails: The Downward Spiral. Resonoi.