Tänään oli hyvällä tavalla kummallinen olo. Viihdyin JAMK:n
laadunvarmistusjärjestelmän auditointiraportin julkistamistilaisuudessa
täydet kolme tuntia, kun kanssaopiskelijat poistuivat hiljaa takaovesta
sen yhden tunnin jälkeen, jonka englanninopettaja puolittain pakotti
olemaan. Eli läsnä oli lisäkseni siinä viisikymmentä JAMK:n henkilöstön
jäsentä, isoksi osaksi hallintoa, oppilaskunnan puheenjohtaja joka
vaikutti hermostuneelta, ja ehkä kaksi muuta opiskelijaa jossain salin
perällä.
Minua kiehtoi siinä tilaisuudessa moni asia. Teenpä listan, tykkään listoista.
1. En ole asettanut itseäni sellaiseen tilanteeseen ennen.
2. Asetin itseni tuohon tilanteeseen sillä asenteella, että minä olen
tasa-arvoinen. Minähän otan teetä ja piirakkaa ja menen istumaan
hyvälle paikalle keskelle salia ja juttelen näiden pukumiesten ja
jakkunaisten kanssa. Minähän syön tässä ruisleipää, jonka hain kotoa
tauon aikana kun olin kiireinen ja rahaton tänään. Minä en aio liueta
takaovesta kesken kaiken.
3. Asia oli oikeasti mielenkiintoista. Millaisilla järjestelmillä
ammattikorkeakoulun opetuksen, tutkimuksen, aluekehitystyön ja
organisaation kehittämisen laatu varmistetaan, miten niihin on
päädytty, mikä tässä on oleellista, mikä ylimääräistä.
4. Huomasin ymmärtäväni siitä asiasta aika paljon, vaikka en ollut
ennen kuullut koko laadunvarmistusjärjestelmästä kuin ohimennen, ja
vaikka asioista puhuttiin jatkuvasti melkoisen abstraktilla tasolla
käyttäen minulle ihan uutta kieltä. Ihmiset keskustelivat keskenään
kielellä joka oli minulle uusi ja vieras, mutta jolla luultavasti
pystyisin itsekin puhumaan jos haluaisin. Tuntui hyvältä tajuta että
voisin olla sisällä jossain sellaisessakin.
5. Edellinen, yhdessä sen kanssa mitä Lauri on tänään kirjoittanut
minun ajattelutavastani, sai minut jäsentelemään itseäni, taas.
Miettimään mikä minussa on oleellista.
Tällä kertaa jäsentelyni johti persoonallisuuteni kahtiajakoon. Että
minussa on kaksi keskeistä ominaisuutta, käsittämisen ja havainnoinnin
tapaa.
Jäsentely. Abstraktit ideat. Sommittelu, järjestykseen pyrkiminen, loogiset järjestelmät.
Estetiikka. Konkreettinen tekeminen, hyvin ja kunnolla tekeminen, aistinautinnot, kehollisuus.
Toivon kovasti että nämä kaksi asiaa voisivat integroitua toisiinsa,
sulautua, muodostaa toimivan synteesin. Kirjoitin päivällä: "Että minä
olisin yhdistelmä älyä ja ammattilaisuutta sekä tiedostettua
kehollisuutta, jotka eivät olisi keskenään ristiriidassa - että
esteettinen nauttiminen ei johtaisi ammatilliseen epäuskottavuuteen,
eikä asiallisuus tappaisi luovuutta - että keho ei taipuisi kaavoihin."
Että voisi aina olla tuollaisissa tilaisuuksissa oma itsensä,
takkupäinen ruisleipääsyövä naurava venyttelevä hassusti pukeutuva
itsensä, ja samalla niin asiantunteva ettei kukaan voisi olla ottamatta
minua tosissaan kun tuon kantani esiin.
Siinäpä ihanne jota kohti kulkea.
Lisäksi olen ajatellut tänään: vaahteranlehtiä omakotitalon pihassa,
villatakkia, kissaa, sitä että Joona on nykyään minulle kuin veli,
alkukesän kylmää vettä, Budapestin katuja joita en osaa kuvitella ja
kuvittelen silti, auringonpaistetta, liian kuumaa autoa, tilkkuisaa
kesämekkoa jota voisin koota sovitusnuken avulla, siinä olisi taskuja
paljon, ompelemista ja kaavoittamista, töitä vihdoinkin positiivisessa
viitekehyksessä.
Ja soi Nine Inch Nails: The Downward Spiral. Resonoi.
perjantai, 31. maaliskuu 2006
Kommentit