(Oikeasti mä haluan kirjoittaa tähän nyt vain jotta voisin laittaa merkinnän ajankohdaksi 2.22.)

Levoton liukas liihotteleva olo jatkui tänäänkin, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja hoidin pari Tärkeää Asiaa. Kävin dyykkauskierroksellakin - saaliiksi sain tällä kertaa "ainoastaan" joitakin uusia näkökulmia ja huippukylmät reidet.

Jotenkin minua häiritsee tunne siitä, että aika kuluu minusta riippumatta, että kohta on uusi päivä ja kaikenlaisia asioita tapahtuu vääjäämättä, että elämä ei ole kirja jota voi jättää lukematta/kirjoittamatta (?) silloin kun ei huvita. Vaikka se onkin selkeästi tarina.

Ja kun kysymys ei ollenkaan ole siitä ettei minua huvittaisi. Huvittaa minua, tämä elämä on oikein Tosissaan Huvittava. Jotenkin minussa vain herättää kapinahenkeä se vääjäämättömyys, armottomuus, itsestäänselvyys.

Ihme asenneongelma. Ikäänkuin hommassa ei olisi jo muutenkin tarpeeksi haasteita? Pitääkö sitä nyt vielä ruveta huolehtimaan sellaisistakin asioista joille ei mitään voi?

Tekee mieli kaikenmaailman herkkuja, on kai oltava luova ja kehitettävä surrealistinen yöpala. Minulla on mm. herkkusieniä, valkosipulia, popcornia, luultavasti puoli pussia pakastemansikoita, yksi pakastepizza, porkkanalaatikkoa, riisiä, mysliä, sitruuna-kola-jäätelötuutteja ja pähkinöitä. Kaikkia niitä tekee mieli! Tästä voi tulla mitä tahansa.