Pöhhhhh

on oloni tiivistelmä. Olen ollut koko päivän sisällä, ja enimmäkseen tällä tuolilla. On ollut epätodellista, ahdistunutta, paineistunutta, helpottunutta, lämmintä, ällistynyttä, tyytyväistä, lennokasta, turhautunutta, hidasta, kylmää, nälkäistä, pikkutarkkaa, luottavaista, pelokasta ja haikeaa.

Jotenkin minua nyt pelottaa kaikenmaailman käytännön asiat; matkailu, toimeentulo, opiskelu, firma, tämän blogin ulkoasu, koneeni suorituskyky, tukkani ja ihoni kunto. Pelkään etten suoriudu.

Minä sisäisenä kokonaisuutena ja ihmissuhteeni tuntuvat sitä vastoin olevan mainiossa kunnossa. Tämäkin on sosiaalinen päivä, olen ollut yhteydessä neljään erityistärkeään ihmiseen ja vielä puolituttuihinkin, niin ja tietty Yoaviin, joka oli täällä vielä viime yönkin, hitto sentään siitäkin on vähän aikaa, onpa pitkä päivä. Niin, ihmisiin minä luotan, ja itseeni suhteessa muihin ihmisiin.

Mutta ei kai tästä elämästä sittenkään pelkällä luottamuksella selvitä? Että joskus pitäisi oikeasti tehdä jotain, suorittaa, tehdä lista asioista ja ottaa niistä kiinni ja viivata yli sitä mukaa kun saa tehtyä.

Jalat ei nyt ole maassa, en halua tehdä mitään konkreettista, en kohdata kovaa tekojen ja faktojen maailmaa, en mennä virastoihin ja toimistoihin, en kirjoittaa asiatekstiä.

Ehkä olotilaa kuvaa se että kulutin tänään kolmisen tuntia ulkoasukoodin tutkiskeluun, ja lopulta päädyin tällaiseen ratkaisuun? Tälle on pakko tehdä vielä jotain, aika paljon jotain. Ja se tarve on pakottavampi kuin tarpeeni hakea kesäopintotukea.

Jotenkin harmittaa sekin, että aina kirjoitan kaikenmaailman pikkujuttuja elämästäni, etten kirjoita säkenöiviä esseitä ravisuttavista aiheista, etten saa aikaan suuria ja merkittäviä ajatuksia joista voisi syntyä keskustelua ja jotka oikeasti vaikuttaisivat.

Olisi kai pitänyt käydä ulkona tänään.