Hmm. Kuinkahan monta vuotta minä olen jo selitellyt kasvissyöntiäni? Kymmenen kai? Jos yksitoistavuotiaana ensimmäistä kertaa joutui jotenkin argumentoimaan sen puolesta, silloin kun vaihtoi ala-astetta?

No kuitenkin, kauan. Ja näköjään jaksan vieläkin provosoitua näistä klassisista "mulla on diili jäniksen kanssa" -kommenteista. Vieläkin. Tänään nousi paine aika korkeaksi, mutta päästin höyryt ulos varaventtiilistä enkä sanonut mitään. Eihän se kannata. Miksi väitellä ihmisen kanssa, joka on jo päättänyt kantansa?

Miten joku voikin lyödä mielipiteensä lukkoon, uskoa olevansa lopullisesti oikeassa, uskoa että asia on loppuunkäsitelty? Mikä pistää ihmisen huutamaan niin kovaa ettei kuule toisen puhetta?