Olin viikon poissa kotoa, sillä aikaa kaikki lumi oli sulanut, ei enää
kinoksia postilaatikon ympärillä, ihmiset möyhivät puutarhojaan ja
juttelevat aidan yli.
Minun maailmassani erilaiset asiat leijuvat ja ajautuvat omille
paikoilleen, tapahtumat johtavat toisiin tapahtumiin, ja kaikki viittaa
siihen että edessä on loistava tulevaisuus, tänäänkin. On sellainen
olo, että jos nyt lähtisin istumaan Kirkkopuistoon tai Lounaispuistoon
saippuakuplavälineiden ja mehupurkin kanssa, niin jostakin pölähtäisi
joukko hyviä ihmisiä ja viettäisi kanssani hauskaa vappua. Aijjai kun
tekisi mieli ottaa tuo mankka ja siihen patterit ja Jamiroquaita, ja
lähteä ulos. Juhlimaan!
Olen sähköinen. Pienistä asioista saan sykäyksiä. Uusi takki, joka on
niin tyylikäs että hetken pidin sitä jo liian hienona itselleni. Don
Johnson Big Bandin uusi levy, kauttaaltaan ja yksittäiset sävelet ja
Emma Salokosken äänen pehmeys ja viidakkorummuttelu Cocoa Cacaossa ja
trumpettiosiot ja läskit bassot ja eihän tässä voi kuin huokailla. Busy
relaxin'! Minusta tuntuu että siitä tulee ensi kesän tunnuskappale.
Lauri, aina uudestaan ajatukset palaa Lauriin, jotakin mihin voi
nojata, jotakin minkä ympärille ne muut asiat keräytyvät ja
kiinnittyvät ja saavat lisää painoarvoa ja väriä.
Pohdin nimenvaihtoa, taas, se palaa aina uudestaan ja uudestaan ja
sitten kun minusta lopulta tuntuu siltä että minulla on 91 euroa
käytettävissä siihen että saattaisin nimeni ja identiteettini yhteen,
teen sen. Jossakin elämän taitekohdassa se varmasti tapahtuu. Sitten
olisin Kaisa Kortekallio. Tämäkin saattaa olla se taitekohta.
sunnuntai, 30. huhtikuu 2006
Kommentit