Olin viikon poissa kotoa, sillä aikaa kaikki lumi oli sulanut, ei enää kinoksia postilaatikon ympärillä, ihmiset möyhivät puutarhojaan ja juttelevat aidan yli.

Minun maailmassani erilaiset asiat leijuvat ja ajautuvat omille paikoilleen, tapahtumat johtavat toisiin tapahtumiin, ja kaikki viittaa siihen että edessä on loistava tulevaisuus, tänäänkin. On sellainen olo, että jos nyt lähtisin istumaan Kirkkopuistoon tai Lounaispuistoon saippuakuplavälineiden ja mehupurkin kanssa, niin jostakin pölähtäisi joukko hyviä ihmisiä ja viettäisi kanssani hauskaa vappua. Aijjai kun tekisi mieli ottaa tuo mankka ja siihen patterit ja Jamiroquaita, ja lähteä ulos. Juhlimaan!

Olen sähköinen. Pienistä asioista saan sykäyksiä. Uusi takki, joka on niin tyylikäs että hetken pidin sitä jo liian hienona itselleni. Don Johnson Big Bandin uusi levy, kauttaaltaan ja yksittäiset sävelet ja Emma Salokosken äänen pehmeys ja viidakkorummuttelu Cocoa Cacaossa ja trumpettiosiot ja läskit bassot ja eihän tässä voi kuin huokailla. Busy relaxin'! Minusta tuntuu että siitä tulee ensi kesän tunnuskappale.

Lauri, aina uudestaan ajatukset palaa Lauriin, jotakin mihin voi nojata, jotakin minkä ympärille ne muut asiat keräytyvät ja kiinnittyvät ja saavat lisää painoarvoa ja väriä.

Pohdin nimenvaihtoa, taas, se palaa aina uudestaan ja uudestaan ja sitten kun minusta lopulta tuntuu siltä että minulla on 91 euroa käytettävissä siihen että saattaisin nimeni ja identiteettini yhteen, teen sen. Jossakin elämän taitekohdassa se varmasti tapahtuu. Sitten olisin Kaisa Kortekallio. Tämäkin saattaa olla se taitekohta.