Vessassa oleva Rexona-käsisaippua sai minut miettimään tunnepäätöksiä.
Kun siis. Minä en ole ostanut sitä. Se oli täällä jo kun muutin. Enkä
minä edes yleensä käytä sitä, mutta ajattelin että vieraita kohtaan
olisi ystävällistä pitää sitä esillä.
Minulla vaan on jotenkin koko ajan joku tarve selittää mielessäni
muille että "en minä ole ostanut sitä, en minä ostaisi Rexonaa".
Mikä tietenkin johtaa mietintään siitä että miksi en. No: se on
Unileverin tuote. Ei Unilever tietääkseni ole minulle koskaan mitään
pahaa tehnyt. Eikä ole Procter & Gamblekaan. Saatika muu
ylikansallinen suuryhtiö. En minä oikeasti tiedä miksi niiden tuotteita
ei pitäisi ostaa.
Perustelen sitä itselleni jotenkin siihen tapaan etten tahdo antaa
rahojani sellaiselle yhtiölle joka on jo paisunut sellaisiin
mittasuhteisiin joita minä en voi ymmärtää, ja jolla on ärsyttäviä
mainoskampanjoita, ja jonka tuotteiden valmistusmaata ja tuotantotapoja
minä en tiedä, ja joka vaan vaikuttaa Pahalta.
Arvelen, että aika pieni osa minun ostopäätöksistäni on lopulta
rationaalisia. Olen kuvitellut että suurin osa olisi. Onhan toki niin,
että harvemmin ostan jotain vain sen takia että se on tarjouksessa tai
sillä on nätti paketti - mutta toisaalta ihan yhtä harvoin taustalla on
järkevä punnitseminen eri tuotteiden ja yritysten hyvien ja huonojen
puolten välillä.
Minä teen tunnepäätöksiä. Joku markkinointiguru sanoi kirjassaan, että
mitä suurempi päätös on, sitä enemmän tunnetta siihen on vaikuttamassa.
Talon ostaminen. Yhtiökumppanin valinta. Muutto vieraalle
paikkakunnalle. Äänestäminen.
Tai ehkä se sana ei ole "tunne", ehkä se on "intuitio".
Intuitiopäätöksiä. Perstuntumalla. Lopulta minä en tiedä asioista kovin
paljon, välillä tuntuu siltä että pitäisi lukea kansantaloustieteestä
appro ennenkuin voisin ostaa leipää rationaalisesti. Minuun vaikuttaa
se, mitä kunnioittamani ihmiset ja organisaatiot ovat mieltä
erilaisista tuotteista ja ostamisperiaatteista, ja minuun vaikuttaa
yrityksen imago, ja minuun vaikuttaa saamani tuoteinformaation
muotoilu, onko se asiakasta aliarvioivaa vai vilpitöntä vai
kaunistelevaa vai asiallista vai hauskaa. Ja mainokset vaikuttavat
minuun, usein päinvastaisesti kuin niiden tarkoitus on, mutta
vaikuttavat silti. Luovat mielikuvia yrityksestä. Niiden pohjalta minä
teen päätökseni.
Jotenkin se vaivaa minua. Että ostopäätökseni eivät perustu faktoihin.
Että en voi tietää kaikkea, en ehdi enkä jaksa enkä edes viitsi ottaa
selvää kaikesta mistä "pitäisi", enkä kuitenkaan suostu luottamaan
auktoriteetteihin (enimmäkseen kai tarkoitan tässä
ympäristöjärjestöjä). En suostu uskomaan ennen kuin saan itse kaiken
saman informaation kuin auktoriteettikin. Mutta silti toisten
mielipiteet vaikuttavat minun mielikuviini, ja sitä kautta päätöksiini.
Jotka lopulta ovat tunnepäätöksiä.
Kai minä voisin hyväksyä sen itsessäni? Etten ole joka asiassa
rationaalinen? Oikeastaan aika harvassa asiassa. Voisin ihan suosiolla
myöntää että minussa on paljon tunnetta ja vaistoja, ja etten ole
riippumaton, etten ole objektiivinen, hitto soikoon eihän kukaan ole.
Miten kehittyy se mielikuvasto, jossa jokaisella yrityksellä ja tuotteella on leima, jossa on tuomio: "Hyvä" tai "Paha"?
tiistai, 16. toukokuu 2006
Kommentit