Hetki, johon en ole vielä voinut laittaa soimaan mitään musiikkia.
On ollut kaksi kuumaa ja tukahduttavaa päivää, Laurin kanssa käytiin
yöuinneilla. Viime yönä heräsin siihen että satoi lujaa, pelästyin ja
pomppasin pystyyn, hetken luulin olevani Belgradissa. En ollut, sain
selittää itselleni että olen Suomessa, Jyväskylässä, ja tuo lattialla
makaava ihminen on entinen poikaystäväni, joka lähtee parin tunnin
päästä junaan ja mitä sitten tapahtuu?
Eilen oli vuoden pisin päivä, tuleeko siihen aina liittymään nämä muistot?
Minä näen nyt eri tavalla eteenpäin, näen välähdyksiä kesästä, miten
olen kun olen yksi enkä kenenkään pari, miten minä edelleen aion tehdä
kaikki ne asiat joita vielä toissapäivänäkin aioin. Minä menen
Savonlinnaan, Hämeenlinnaan ja Ilosaarirokkiin. Minä vietän paljon
aikaa ulkona, istun nurmikolla ja piirrän ja luen, ja jos joku on
kanssani, pelaan Carcassonnea ja petankkia ja heittelen frisbeetä. Minä
en aio asua tässä enää kauan, muutan johonkin missä on suihku ja mitä
voin sanoa kodikseni.
On kauhean valoisaa, mieli palaa siihen kun puoli vuotta sitten oli kauhean pimeää, ja olin joku muu.
Olenko minä nyt rehellinen vai hyvin hyvin typerä? Voinko minä tehdä
jotain tällaista? Onko minussa sellainenkin ihminen, joka voi tehdä
tällaisia päätöksiä, kääntää elämänsä ja toisen elämän johonkin ihan
uuteen suuntaan ihan vain muutamalla sanalla?
Juna lähti äsken. Minulla on nälkä.
torstai, 22. kesäkuu 2006
Kommentit