Hetki, johon en ole vielä voinut laittaa soimaan mitään musiikkia.

On ollut kaksi kuumaa ja tukahduttavaa päivää, Laurin kanssa käytiin yöuinneilla. Viime yönä heräsin siihen että satoi lujaa, pelästyin ja pomppasin pystyyn, hetken luulin olevani Belgradissa. En ollut, sain selittää itselleni että olen Suomessa, Jyväskylässä, ja tuo lattialla makaava ihminen on entinen poikaystäväni, joka lähtee parin tunnin päästä junaan ja mitä sitten tapahtuu?

Eilen oli vuoden pisin päivä, tuleeko siihen aina liittymään nämä muistot?

Minä näen nyt eri tavalla eteenpäin, näen välähdyksiä kesästä, miten olen kun olen yksi enkä kenenkään pari, miten minä edelleen aion tehdä kaikki ne asiat joita vielä toissapäivänäkin aioin. Minä menen Savonlinnaan, Hämeenlinnaan ja Ilosaarirokkiin. Minä vietän paljon aikaa ulkona, istun nurmikolla ja piirrän ja luen, ja jos joku on kanssani, pelaan Carcassonnea ja petankkia ja heittelen frisbeetä. Minä en aio asua tässä enää kauan, muutan johonkin missä on suihku ja mitä voin sanoa kodikseni.

On kauhean valoisaa, mieli palaa siihen kun puoli vuotta sitten oli kauhean pimeää, ja olin joku muu.

Olenko minä nyt rehellinen vai hyvin hyvin typerä? Voinko minä tehdä jotain tällaista? Onko minussa sellainenkin ihminen, joka voi tehdä tällaisia päätöksiä, kääntää elämänsä ja toisen elämän johonkin ihan uuteen suuntaan ihan vain muutamalla sanalla?

Juna lähti äsken. Minulla on nälkä.