Bratislava, nettikahvila. Tanaan olen kiertanyt kaupunkia itsekseni, ja tunnen itseni voittajaksi. Vaistolla olen loytanyt paljon hyvia kohtia tasta kaupungista, mina todella viihdyn taalla. Tanaan on paistanut aurinko. Ja tuulee mukavasti.

Ammi on toipilaana ystaviensa seurassa, katsoo elokuvia, parantunee ihan mukavasti. Aika kovan kuumeen sai, oli jannaa eilen matkustaa 12 tuntia Belgradista Budapestin kautta Bratislavaan. Onneksi suurin osa niista ystavista on laaketieteen opiskelijoita.

Tassa kavi nyt niin, etta saatiin sittenkin kolmas leima passiin. Lahtoleima Serbiasta!

Sinne taytyy menna uudelleen paremmalla ajalla. Ensi kesana? Tms. Kuten kaikki matkustavaiset ovat minulle kertoneet: matkustamiseen jaa koukkuun hyvin nopeasti.

Vaikka kylla mina jo vahan kaipaan kotiin. En Kotikadulle, vaan johonkin kotiin jota minulla ei viela ole. Tuntuu hyvalta olla taalla, kun tuolla Ammin ystavien opiskelija-asuntolassa ei tarvitse esittaa mitaan, siella on helppo olla. Bratislavassa on ylipaataan helppo olla, ei tunne itseaan niin vieraaksi kuin Timisoarassa tai Belgradissa.

Tuntuu jotenkin erilaiselta, mutta luultavasti sen erilaisuutensa tajuaa kunnolla vasta sitten kun on Suomessa taas. En osaa kuvitella mita teen sitten kun tulen Suomeen. En nae sinne asti. Siihen on viela viikko.

Nyt lahden kaymaan supermarketissa ja menen "kotiin" tekemaan ruokaa. Supermarketit ovat lohdullisen samanlaisia valtiosta riippumatta.