Aika harvaan levyyn samaistun tunnetasolla niin lujaa kuin PMMP:n
Kovempiin käsiin. Aika harvaa levyä haluan jatkuvasti laulaa mukana,
aika harvan levyn mukana kellun kaihosta raivoon ja tyyneen
luottamukseen ja elämäniloon, ja sellaisiin tunteisiin joille minulla
ei ole nimeä.
Ajelehdin puolipukeissa, ulkona sataa, minä kuuntelen musiikkia ja luen
Ursula LeGuinin Taivaan työkalua, jonka ostin eilen omaksi ja joka on
ääri-intensiivinen. Välillä yritän tehdä töitä mutta en ole siinä kovin
hyvä juuri nyt. Tunnen jälleen tarvetta kohtalokkuuteen, täydellisesti
sommiteltuihin sattumiin ja niistä seuraaviin tapahtumiin ja
kirjoituksiin, tekee mieli maalata taulu tai laulaa laulu, joka antaisi
ymmärrettävän muodon sille sanattomalle mitä minun sisälläni on, että
osan siitä voisi laittaa konkreettiseen muotoon niin että joku
toinenkin saisi siitä jotain.
Kai minä eniten haluan olla
merkityksellinen. Jättää jäljen maailmaan. Tiedän saaneeni aikaan jo
jotain hyvää, joitakin sellaisia asioita joihin voin olla tyytyväinen
loppuikäni ja ihmetellä että minulle tarjoutui mahdollisuus antaa
toisille ihmisille jotain arvokasta. Mutta ei se riitä.
Sä kerroit että päivänvalo pelottaa / ja silti valvot yösi etkä unta saa / en osaa auttaa
Jotain
minun on otettava ilmasta ja sisästäni ja tehtävä havaittavaksi, mutta
en tiedä mitä ja miten. Usein luotan siihen, että kyllä minä sitten
tiedän kun aika on, välillä taas pelkään että kyse ei olekaan
inspiraatiosta ja hetkistä vaan raa'asta työnteosta asetettujen
päämäärien saavuttamiseksi.
Aika moni viisas ihminen on
sanonut, muistaakseni ainakin Pauli Hanhiniemi ja Toni Wirtanen: Ei
sillä niin väliä jos tekee virheitä, kunhan tekee jotain.
Avaan ikkunan hengitän sisään maisemaa niin täydellistä että pelottaa
Kai
minä olen mystikko. Uskon että voin löytää sisältäni jotain millä on
enemmän väliä kuin millään muulla, minä en usko että maailma olisi
kaoottinen, minä uskon että minulla itselläni on jotain väliä ja
tarkoitus ja että jotkin ovet ovat niitä oikeita ovia, ja minä voin
tunnustelemalla saada selville, mitkä. Minä opettelen kulkemaan silmät
sidottuina, luottamaan ilmanpaineeseen ja tuulenvireeseen ja ääniin ja
hajuihin.
Toivottavasti tunnistan mitä minun täytyy tehdä.
tiistai, 27. kesäkuu 2006
Kommentit