Minulle saa ihan tarjotakin sivupohjaa, jos nämä alkaa sattua silmiin liikaa.
En minä tarvitse pihaa tai parveketta, kun minulla on Kirkkopuisto,
Lounaispuisto, Köyhälampi, Cygnaeus-koulun piha, Seminaarinmäki,
satama, kaikki Mäki-Matin leikkikentät ja Tuomiojärven ranta. Tuolla
ulkona voi olla ihan kotonaan. Jyväskylän parhaita puita ovat:
1. Kirkkopuiston lehmukset.
2. Viitaniemen lehtikuuset.
3. Kotikadun syreenit.
Koivunsiemenet ja pääskyset ovat saman muotoisia.
Jotain turhautumista minä koen tämän blogin suhteen. Tämä saattaa olla
sijaistoiminto, puolivalmiiden ajatusten heittelyä kun olen liian
laiska tai liian hermostunut jonkin oikean luomiseen. Minä en enää
käytä tätä samalla intensiteetillä kuin aiemmin, minä en enää saa tästä
samaa hyötyä irti, minä en enää käsittele asioitani tänne
kirjoittamalla. Kai minä olen oppinut yksityiseksi ja varovaiseksi. En
tiedä mitä hauskaa siinä on.
Keskeiset vallitsevat virtaukset minussa, listaus:
1. Hämmennys sen suhteen, miten opin olemaan Laurin kanssa ystävä,
yhdistyneenä varmuuteen siitä että asiat menevät ajan kanssa joka
tapauksessa niin kuin niiden pitääkin mennä.
2. Eetu jonkinlaisena kiintotähtenä mielen takaseinällä, jatkuva
tietoisuus niistä paikoista joissa Eetu on tai voi olla, valmiustilassa
oleminen sen varalta että seuraavan kulman takana tulee yhteentörmäys.
3. Romanttinen ja fyysinen päiväunikuvitelma siitä että tänään tai
huomenna tapaan jonkun jonka kanssa on het välittömästi ihmeellistä ja
mukaansatempaavaa. Tämän kuvitelman tulkitsen siten, että minulla on
ylimääräistä energiaa, kaipaan kosketusta ja en ole vieläkään
itsenäinen ja riippumaton. Ja että minulla on joitakin
käsittelemättömiä asioita näissä edellisissä kuvioissani, ja
laiskuudessani haaveilen yksinkertaisesta ratkaisusta, joka voisi olla
uudestaan ihastuminen. Näistä järkiperäisyyksistä huolimatta annan
itseni kuvitella ihan rauhassa. Pidän myös unistani nykyään, en muista
niitä mutta niissä on hyvä olo. Yhdessä niistä oli kissanpentu joka
luotti minuun, ja merenlahden ylittämistä sateisena yönä.
4. Kaikenkattava tunne siitä että tämä on peliä, tai elokuva, jota
seurailen hieman etääntyneenä. "Jos on peliin ruvettu niin pelataan
sitten kunnolla." Joku tarve kokeilla, miten pitkälle tämän rajat
venyvät, mitä kaikkea voisin kokeilla, miten paljon uskallan, miten
paljon heittäydyn, mihin asetan itseni ja miten se muokkaa minua. Että
elämäni on teos jota muovaan ja rakennan, eikä se ole niin vakava asia.
Siihen tulee keskittyä kunnolla kuten mihin tahansa peliin, mutta ei
siitä stressata tarvitse. "Eihän se voi mennä kuin pieleen."
5. Edelliseen liittyen erilaisia pienempiä kiinnostuksen kohteita,
joihin voisi energiaansa suunnata. Kehon ja mielen vuorovaikutus.
Muodon tutkiminen, ehkä savesta tekeminen, astioiden suunnittelu.
Viisaiden ihmisten elämänkerrat, ensiksi Gandhi ja katsotaan sitten.
Michaelin käsikirja kaikuilee menneisyydestä, luin sitä hieman äidin
luona. Musiikki; Jyväskylän Kesä ja Ilosaari ja Heinolassa Jyrää ja
kyllähän näitä riittää. Syksyllä tanssiminen ja sosiaalisuus. Pieniä
virtauksia mielessä, keskityn yhteen kerrallaan, en pidä kiirettä,
maistelen.
6. Ryhmäytymisen tarve, arkipäivän verkostojen luominen, katselen
kivan ja mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä (joita on paljon!) ja mietin
miten niihin tutustutaan. Tässäkin luotan siihen että hommat lopulta
hoituu kunhan päätän mitä haluan ja otan jonkun ensimmäisen askeleen
sitten kun tiedän mikä se on.
7. Perheen menneisyyden kirkastaminen ja uusien yhteyksien
luominen veljiin ja isään. Tänään kirjoitin tekstiviestiä Antille
mutten uskaltanut lähettää sitä ihan vielä.
8. Tarve selvittää jotain "kohtalon mekanismeja". Tarve ymmärtää
miten elämä toimii. Tarve saada siinä opastusta joltakin viisaammalta
ihmiseltä. Jokapäiväistä elämää leimaa outo kohtalokkuus, tietoisuus
siitä että jokainen valintani vaikuttaa minuun nyt ja huomenna ja että
on kauhean tärkeää mitä tapahtuu NYT. Että joka hetki menen eteenpäin
halusin tai en, ja siksi joka hetki pitäisi viettää parhaalla
mahdollisella tavalla. Tänään parasta mahdollista oli viettää koko
päivä lukemalla erinomaista kirjallisuutta puistoissa.
9. Päässä soi enimmäkseen Zen Café, Apulanta ja PMMP.
10. Luomisen tarve. Tuntuu siltä, että jos löytäisin oikean
kohteen kaikelle tälle energialle jota minussa on, keskittyisin ja
antaisin tuotoksen kypsyä kunnolla, siitä syntyisi jotain tosissaan
hyvää. Nyt se energia vain pyörii ja velloo eikä löydä yhtenäistä tietä
ulos - syntyy hermostumista, yksittäisiä lauseita ja ajatuksia,
yksittäisiä vaatekappaleita, yksittäisiä tekoja.
---------
Nyt voisin nukahtaa ja nähdä terveellisiä hyviä rakentavia unia
jotka voisin myös muistaa aamulla, jookos. Ja aamulla voisin syödä
Mannisen ruisleipää ja tomaattia ja jugurttia ja jääteetä. Näen
huomisessakin kuvioita, toivottavasti uskallan tanssia niiden mukaan.
maanantai, 10. heinäkuu 2006
Kommentit