Minulle saa ihan tarjotakin sivupohjaa, jos nämä alkaa sattua silmiin liikaa.

En minä tarvitse pihaa tai parveketta, kun minulla on Kirkkopuisto, Lounaispuisto, Köyhälampi, Cygnaeus-koulun piha, Seminaarinmäki, satama, kaikki Mäki-Matin leikkikentät ja Tuomiojärven ranta. Tuolla ulkona voi olla ihan kotonaan. Jyväskylän parhaita puita ovat:

1. Kirkkopuiston lehmukset.
2. Viitaniemen lehtikuuset.
3. Kotikadun syreenit.

Koivunsiemenet ja pääskyset ovat saman muotoisia.

Jotain turhautumista minä koen tämän blogin suhteen. Tämä saattaa olla sijaistoiminto, puolivalmiiden ajatusten heittelyä kun olen liian laiska tai liian hermostunut jonkin oikean luomiseen. Minä en enää käytä tätä samalla intensiteetillä kuin aiemmin, minä en enää saa tästä samaa hyötyä irti, minä en enää käsittele asioitani tänne kirjoittamalla. Kai minä olen oppinut yksityiseksi ja varovaiseksi. En tiedä mitä hauskaa siinä on.

Keskeiset vallitsevat virtaukset minussa, listaus:

1. Hämmennys sen suhteen, miten opin olemaan Laurin kanssa ystävä, yhdistyneenä varmuuteen siitä että asiat menevät ajan kanssa joka tapauksessa niin kuin niiden pitääkin mennä.

2. Eetu jonkinlaisena kiintotähtenä mielen takaseinällä, jatkuva tietoisuus niistä paikoista joissa Eetu on tai voi olla, valmiustilassa oleminen sen varalta että seuraavan kulman takana tulee yhteentörmäys.

3. Romanttinen ja fyysinen päiväunikuvitelma siitä että tänään tai huomenna tapaan jonkun jonka kanssa on het välittömästi ihmeellistä ja mukaansatempaavaa. Tämän kuvitelman tulkitsen siten, että minulla on ylimääräistä energiaa, kaipaan kosketusta ja en ole vieläkään itsenäinen ja riippumaton. Ja että minulla on joitakin käsittelemättömiä asioita näissä edellisissä kuvioissani, ja laiskuudessani haaveilen yksinkertaisesta ratkaisusta, joka voisi olla uudestaan ihastuminen. Näistä järkiperäisyyksistä huolimatta annan itseni kuvitella ihan rauhassa. Pidän myös unistani nykyään, en muista niitä mutta niissä on hyvä olo. Yhdessä niistä oli kissanpentu joka luotti minuun, ja merenlahden ylittämistä sateisena yönä.

4. Kaikenkattava tunne siitä että tämä on peliä, tai elokuva, jota seurailen hieman etääntyneenä. "Jos on peliin ruvettu niin pelataan sitten kunnolla." Joku tarve kokeilla, miten pitkälle tämän rajat venyvät, mitä kaikkea voisin kokeilla, miten paljon uskallan, miten paljon heittäydyn, mihin asetan itseni ja miten se muokkaa minua. Että elämäni on teos jota muovaan ja rakennan, eikä se ole niin vakava asia. Siihen tulee keskittyä kunnolla kuten mihin tahansa peliin, mutta ei siitä stressata tarvitse. "Eihän se voi mennä kuin pieleen."

5. Edelliseen liittyen erilaisia pienempiä kiinnostuksen kohteita, joihin voisi energiaansa suunnata. Kehon ja mielen vuorovaikutus. Muodon tutkiminen, ehkä savesta tekeminen, astioiden suunnittelu. Viisaiden ihmisten elämänkerrat, ensiksi Gandhi ja katsotaan sitten. Michaelin käsikirja kaikuilee menneisyydestä, luin sitä hieman äidin luona. Musiikki; Jyväskylän Kesä ja Ilosaari ja Heinolassa Jyrää ja kyllähän näitä riittää. Syksyllä tanssiminen ja sosiaalisuus. Pieniä virtauksia mielessä, keskityn yhteen kerrallaan, en pidä kiirettä, maistelen.

6. Ryhmäytymisen tarve, arkipäivän verkostojen luominen, katselen kivan ja mielenkiintoisen näköisiä ihmisiä (joita on paljon!) ja mietin miten niihin tutustutaan. Tässäkin luotan siihen että hommat lopulta hoituu kunhan päätän mitä haluan ja otan jonkun ensimmäisen askeleen sitten kun tiedän mikä se on.

7. Perheen menneisyyden kirkastaminen ja uusien yhteyksien luominen veljiin ja isään. Tänään kirjoitin tekstiviestiä Antille mutten uskaltanut lähettää sitä ihan vielä.

8. Tarve selvittää jotain "kohtalon mekanismeja". Tarve ymmärtää miten elämä toimii. Tarve saada siinä opastusta joltakin viisaammalta ihmiseltä. Jokapäiväistä elämää leimaa outo kohtalokkuus, tietoisuus siitä että jokainen valintani vaikuttaa minuun nyt ja huomenna ja että on kauhean tärkeää mitä tapahtuu NYT. Että joka hetki menen eteenpäin halusin tai en, ja siksi joka hetki pitäisi viettää parhaalla mahdollisella tavalla. Tänään parasta mahdollista oli viettää koko päivä lukemalla erinomaista kirjallisuutta puistoissa.

9. Päässä soi enimmäkseen Zen Café, Apulanta ja PMMP.

10. Luomisen tarve. Tuntuu siltä, että jos löytäisin oikean kohteen kaikelle tälle energialle jota minussa on, keskittyisin ja antaisin tuotoksen kypsyä kunnolla, siitä syntyisi jotain tosissaan hyvää. Nyt se energia vain pyörii ja velloo eikä löydä yhtenäistä tietä ulos - syntyy hermostumista, yksittäisiä lauseita ja ajatuksia, yksittäisiä vaatekappaleita, yksittäisiä tekoja.

---------

Nyt voisin nukahtaa ja nähdä terveellisiä hyviä rakentavia unia jotka voisin myös muistaa aamulla, jookos. Ja aamulla voisin syödä Mannisen ruisleipää ja tomaattia ja jugurttia ja jääteetä. Näen huomisessakin kuvioita, toivottavasti uskallan tanssia niiden mukaan.