Tekee mieli kirjoittaa sähköpostia, mutten tunnustelusta huolimatta saa selville, kuka olisi vastaanottaja. Kirjoitan siis sille samalle hyvälle tyypille, jonka piti tuoda minulle suklaata aiemmin tällä viikolla, mutta johon en uskonut tarpeeksi.

Hei sinne!

Mietin millaista on siellä missä sinä olet. Onko siellä lämmintä, onko siellä valoisaa vai pimeää? Mikä musiikki soi? Mitä tapahtui tänään? Sattuuko hartioihin, tekeekö mieli sitruunamuffinsseja tai matkaa Jukataniin?

Minä laitoin juuri tossut jalkaan, koska en halua laittaa ikkunaa kiinni vaikka on jo myöhä. Soi Liekki taas, ehkä kymmenettä kertaa keskiviikon jälkeen. Jäljet. Se itkettää, vaikken tiedäkään mistä siinä lauletaan. Toista tossua oli vaikea löytää koska täällä vallitsee kaaos, lopulta se oli ihan loogisessa paikassa sängyn alla. Kaaos on oma valintani, arvostan mielitekojeni mukaan ajelehtimista enemmän kuin järkeviä rutiineja. Sitä vartenhan järjestin itselleni tämän kesäloman.

Päätin äsken, että menen syksyllä keramiikkakurssille. Muovailemaan. Tuntemaan maan käsissä. Nollaamaan ajatuksia, keskittymään täysillä kahden ja puolen tunnin ajan viikossa.

Yritin tänään puolikeskittyneesti kirjoittaa ei-päiväkirjatekstiä, "taidetekstiä", kai sitä voisi sanoa proosarunoksi jos tahtoisi antaa sille nimen. Sijoitin yritelmät kansioon nimeltä "Teksti", koska en keksinyt nimeä. Tuntuu että minussa pyörii ja kieppuu monenlaista, assosiaatioita ja päätelmäketjuja ja tunnelmia, sellaista tavaraa joka tarvitsisi hyllykön jotta jaksaisin pitää kaiken sen mielessäni, ja sen hyllykön pitäisi muodostua sanoista. Tuntuu siltä etten osaa ajatellakaan kunnolla ellen kirjoita, että väsyn kaikkiin niihin katkelmiin ja välähdyksiin joita mielessäni tapahtuu, kun jokaisen ajatuksen takana on koko minun elämäni ja on raskasta tiedostaa mitkä tietyt osiot Minusta ovat hallitsevia missäkin assosiaatioketjussa, ja on raskasta että jokainen mieliteko johtaa minut pohtimaan kaikkia vaihtoehtoisia tulevaisuuksiani.

Hiukan huijasin, en minä sentään ihan jatkuvasti Tiedosta ja Pohdiskele. Onneksi. Sitävastoin olen lähes jatkuvasti ylidramaattinen ja käytän kohtalokkaita sanankäänteitä.

Vähän pelkään etten kirjeenvaihdossamme saakaan esiteltyä itseäni sekä todenmukaisesti että edustavasti. "Edustavuus" huolettaa minua onneksi vähemmän kuin joskus aikaisemmin, nyt kun olen huomannut miten hyviä vaikutuksia omien virheidensä ja ongelmiensa tunnustaminen voi aiheuttaa. Tietenkin sitä tutustumisen alkuvaiheessa aina vähän ryhdistäytyy, skarppaa ja yrittää luoda hyvän vaikutuksen. Mikä on sinänsä ihan hyvä asia, osoittaa ettei ole välinpitämätön, että toisellakin on jotain merkitystä minulle.

Musiikki loppui, en laita lisää, koska on jo niin myöhä ja koska tässä talossa ei ole kunnollista äänieristystä. Jännittää vähän, millaista tulee sitten kun tuohon toiseen yläkerran asuntoon muuttaa Ihminen! Elokuun alussa. Vuokraemäntä kertoili että se on reipas 18-vuotias savonlinnalainen tyttö joka soittaa viulua ja oli talosta ihan yhtä innoissaan kuin minä silloin kun tulin ensimmäistä kertaa katsomaan tätä. Hauskaa kun tulee vähän vilkkaampaa, toivottavasti se on kiva ihminen.

Väsyttää, enkä osaa keskittyä oikein mihinkään, myöskään tähän kirjoittamiseen. Tunnelmat kummallisen ahdistuneet. Ehkä nukkuminen auttaa? Todennäköisemmin ei, koska tuskin menen nukkumaan.

Kirjoittele takaisin jos/kun siltä tuntuu.

Hyviä vointeja ja ruohoa varpaiden väliin toivoo

- Kaisa