Tekee mieli kirjoittaa sähköpostia, mutten tunnustelusta huolimatta saa
selville, kuka olisi vastaanottaja. Kirjoitan siis sille samalle
hyvälle tyypille, jonka piti tuoda minulle suklaata aiemmin tällä
viikolla, mutta johon en uskonut tarpeeksi.
Hei sinne!
Mietin
millaista on siellä missä sinä olet. Onko siellä lämmintä, onko siellä
valoisaa vai pimeää? Mikä musiikki soi? Mitä tapahtui tänään? Sattuuko
hartioihin, tekeekö mieli sitruunamuffinsseja tai matkaa Jukataniin?
Minä
laitoin juuri tossut jalkaan, koska en halua laittaa ikkunaa kiinni
vaikka on jo myöhä. Soi Liekki taas, ehkä kymmenettä kertaa keskiviikon
jälkeen. Jäljet. Se itkettää, vaikken tiedäkään mistä siinä lauletaan.
Toista tossua oli vaikea löytää koska täällä vallitsee kaaos, lopulta
se oli ihan loogisessa paikassa sängyn alla. Kaaos on oma valintani,
arvostan mielitekojeni mukaan ajelehtimista enemmän kuin järkeviä
rutiineja. Sitä vartenhan järjestin itselleni tämän kesäloman.
Päätin
äsken, että menen syksyllä keramiikkakurssille. Muovailemaan. Tuntemaan
maan käsissä. Nollaamaan ajatuksia, keskittymään täysillä kahden ja
puolen tunnin ajan viikossa.
Yritin
tänään puolikeskittyneesti kirjoittaa ei-päiväkirjatekstiä,
"taidetekstiä", kai sitä voisi sanoa proosarunoksi jos tahtoisi antaa
sille nimen. Sijoitin yritelmät kansioon nimeltä "Teksti", koska en
keksinyt nimeä. Tuntuu että minussa pyörii ja kieppuu monenlaista,
assosiaatioita ja päätelmäketjuja ja tunnelmia, sellaista tavaraa joka
tarvitsisi hyllykön jotta jaksaisin pitää kaiken sen mielessäni, ja sen
hyllykön pitäisi muodostua sanoista. Tuntuu siltä etten osaa
ajatellakaan kunnolla ellen kirjoita, että väsyn kaikkiin niihin
katkelmiin ja välähdyksiin joita mielessäni tapahtuu, kun jokaisen
ajatuksen takana on koko minun elämäni ja on raskasta tiedostaa mitkä
tietyt osiot Minusta ovat hallitsevia missäkin assosiaatioketjussa, ja
on raskasta että jokainen mieliteko johtaa minut pohtimaan kaikkia
vaihtoehtoisia tulevaisuuksiani.
Hiukan
huijasin, en minä sentään ihan jatkuvasti Tiedosta ja Pohdiskele.
Onneksi. Sitävastoin olen lähes jatkuvasti ylidramaattinen ja käytän
kohtalokkaita sanankäänteitä.
Vähän
pelkään etten kirjeenvaihdossamme saakaan esiteltyä itseäni sekä
todenmukaisesti että edustavasti. "Edustavuus" huolettaa minua onneksi
vähemmän kuin joskus aikaisemmin, nyt kun olen huomannut miten hyviä
vaikutuksia omien virheidensä ja ongelmiensa tunnustaminen voi
aiheuttaa. Tietenkin sitä tutustumisen alkuvaiheessa aina vähän
ryhdistäytyy, skarppaa ja yrittää luoda hyvän vaikutuksen. Mikä on
sinänsä ihan hyvä asia, osoittaa ettei ole välinpitämätön, että
toisellakin on jotain merkitystä minulle.
Musiikki
loppui, en laita lisää, koska on jo niin myöhä ja koska tässä talossa
ei ole kunnollista äänieristystä. Jännittää vähän, millaista tulee
sitten kun tuohon toiseen yläkerran asuntoon muuttaa Ihminen! Elokuun
alussa. Vuokraemäntä kertoili että se on reipas 18-vuotias
savonlinnalainen tyttö joka soittaa viulua ja oli talosta ihan yhtä
innoissaan kuin minä silloin kun tulin ensimmäistä kertaa katsomaan
tätä. Hauskaa kun tulee vähän vilkkaampaa, toivottavasti se on kiva
ihminen.
Väsyttää,
enkä osaa keskittyä oikein mihinkään, myöskään tähän kirjoittamiseen.
Tunnelmat kummallisen ahdistuneet. Ehkä nukkuminen auttaa?
Todennäköisemmin ei, koska tuskin menen nukkumaan.
Kirjoittele takaisin jos/kun siltä tuntuu.
Hyviä vointeja ja ruohoa varpaiden väliin toivoo
- Kaisa
sunnuntai, 23. heinäkuu 2006
Kommentit