Tänään alkuiltapäivästä kävelin kaupungilla. Oli ihan hiljaista.
Minulla oli hiljaiset kengät, joten en kuullut omia askeleitani, enkä
näin ollen juuri mitään. Jostain kaukaa isommalta tieltä kuului autojen
ääniä. Jyväskylä on lomalla.
Kirjastosta löytyi muutama kilo kirjallisuutta: kaksi kirjaa
graffiteista, Mikko Metsähonkalan diplomityö joka käsittelee valtaa
arkkitehtuurissa, Christa Wolfin Medeia, Victor Papanekin Turhaa vai
tarpeellista? (tuotesuunnittelun klassikko josta olen saanut
maistiaisia koulussa), valtioneuvoston periaatepäätös
muotoilupolitiikasta 15.6.2000 (yllätyin että sellainenkin oli tehty)
ja vielä Ornamentti ja kuutio - johdatus modernin muotoilun historiaan.
Ai että oli kivaa mennä sitten Lounaispuistoon ja lukea rutosti.
Kotiin tultua ajattelin elämän tarkoitusta opiskelujeni näkökulmasta ja
sain aikaan joitakin hyviä lauseita. Päivän kulun voisi tiivistää
suoralinjaiseen kaavioon:
Kirjasto -> lukuinnostus ->
muiden ajatusten ja minun mieleni yhteentörmäys -> omien ajatusten
selkeytyminen ja sanoiksi muokkaantuminen -> haaveita ->
toimintasuunnitelma.
Lisäksi hyvään päivään kuuluu
karjalanpiirakoita ja valkosipulilevitettä, mysliä ja maustamatonta
jugurttia, Tulenkantajia ja Red Hot Chili Peppersiä. Päivät tuntuvat
pitkiltä mutta liian lyhyiltä, siis että ne kuluvat hitaasti mutta
niissä on liian vähän tunteja. Onko se mahdollista?
Joku parkuu ulkona. Aikuisen äänellä parkumista. Hurjaa.
lauantai, 1. heinäkuu 2006
Kommentit