Kimmo Pohjonen (hanuristi ja suunsoittaja) ja Samuli Koskinen (perkussionisti) muodostivat yhdessä Kluster-nimisen kokonaisuuden, josta jäi vaikeasti kuvailtava olo. Musiikki otti omaan tilaansa, oli hyvin fyysistä, ajoittain väkivaltaistakin, kaunista. Verrattavissa luonnonvoimiin; myrskyyn, tuuleen erämaassa, yöhön, tuleenkin ajoittain. Muokkaaviin, rajuihin ja kuluttaviin voimiin. Hanurin ääni on jännittävä - silloinkin kun se on kaunis, siinä on jotain rikkinäistä ja surullista. Ja miten sitä voikin soittaa sellaisella tavalla!

Vietin suurimman osan päivää Nooran, Paavon ja Ammin seurassa. Nooran ja Ammin yhteentörmäys oli kemiallinen reaktio josta syntyi lukiosta muistuttavaa levottomuutta ja sekoilua. Minusta on kummallista tuntea itseni aikuiseksi tuollaisissa tilanteissa. Minä asetan itseni ulkopuolelle, tietyn etäisyyden päähän, josta sitten voin naureskella toisille. Olen aina ollut sen verran pidättyväinen tapaus etten edes teinivuosina osannut sekoilla, kikattaa, olla tyttö ja tyhmä ja jonkun paras kaveri, vaikka joskus olisin halunnutkin. Onko se estoisuutta vai jotain luonteenomaista ja autenttista järkevyyttä? Sitä se ainakin on, että huonoa huumoria ei jaksa ymmärtää ellei ole siinä sisällä. Ja minä olen aika harvoin sisällä missään ryhmäilmiöissä.

Ostin tänään kengät, joissa on seitsemän senttiä korkea kiilakorko. Kuvittelin että sellaisilla olisi mahdoton kävellä, ja kokeilin huvikseni koska ne olivat kauniit. Tuntuivat niin hyvältä että oli pakko mennä takaisin liikkeeseen hakemaan niitä. Etenkin kun liikkeen omistaja oli kauhean mukava ihminen, sellainen jolle mielellään antaa rahansa.

Nykyään yllätän itseni aika usein kun hankin vaatteita. Testailen uudenlaisia asioita - voisiko "minuun" sisältyä myös tällainen esine? Voisinko minä pukeutua beigeen tai valkoiseen? Voisinko käyttää kiilakorkokenkiä? Voisinko tehdä itselleni räikeän tilkkumekon seitsemästä eri kankaasta? Voisinko kulkea ilman alusvaatteita? Voisinko yhdistää mustat metallikorkoiset korokepohjasaappaat raitasukkahousuihin ja polvipituiseen röyhelöhameeseen ja mennä tanssimaan teknoa?

Näköjään sekin on mahdollista.