Angstaan kirjoittamisesta, aloitan ja pyyhin, aloitan ja tallennan,
aloitan, en jatka. Mietin, onko kirjoittaminen asenne ja harrastus,
saako siitä jotain otetta jos sitä tekee päivittäin? Onko se
samanlaista kuin pianonsoitto tai piirtäminen?
Ei sillä ole niin väliä jos tekee virheitä, kunhan tekee jotain.
Onko se sellainen instrumentti, että sen käyttöä pitää harjoitella niin
kauan että se on selkärangassa, niin että lopulta voi unohtaa tekniikan
ja välittää ajatuksensa ja tunteensa suoraan?
Koskettamista
minä enimmäkseen näinä päivinä mietin, mietin miettivätkö kaikki
ihmiset sitä niin paljon kuin minä, arvelen että kyllä. Hiuksia, ihoa,
lämpöä, painetta. Ihmisten koskettaminen on perustarve, ilman sitä
kasvaa kieroon ja surkastuu. Onneksi on kaikkea tätä pientä, että
ystäviään voi koskettaa, ja näemmä tuntemattomiakin, joskus.
Niin yksinkertainen asia, kehon jonkin osan painaminen toista kehoa
vasten, ja sen ympärillä on niin paljon kirjoittamattomia sääntöjä. Se
on kielijärjestelmä, jonka oppiminen ja käyttäminen on enimmäkseen
tiedostamatonta.
Onko kulttuurillinen ilmiö, että minusta
tuntuu vaikealta kirjoittaa käsistä, syleistä, silittämisestä,
huulista, kauniista mittasuhteista, ranteiden hauraudesta, pohkeiden
kaarista, siitä että haluan koskettaa useimpia ihmisiä joista pidän,
riippumatta siitä tunnenko heitä vai en? Onko kulttuuria se, että tämä
halu tuntuu minusta niin oudolta että se on vasta nyt päässyt
mielessäni tietoiselle tasolle? Onko kulttuuria se, että jokin minussa
vaatii vaikenemaan koskettamisen oleellisuudesta, ja onko inhimillistä,
että siitä puhuminen tuntuu kuitenkin tärkeämmältä?
Mitä ovat
ne pelot jotka liittyvät koskettamisesta puhumiseen? Mitkä ovat ne
ennakkoluulot? Miten tarkkaan me ihmiset pidämme huolta siitä, että
emme koskaan kosketa toisiamme, paitsi kätellessä?
Takuissa
on se hieno puoli, että nykyään jopa täysin tuntemattomat ihmiset
tulevat koskettamaan tai haistelemaan tukkaani. Aina silloin tällöin
sitä sattuu, eilenkin. Että uteliaisuus voittaa tapakulttuurin. Miksi
minusta tuntuu vaikealta myöntää, että pidän siitä kun ihmiset ottavat
kontaktia koskettamalla? Miksi minusta tuntuu kuin rikkoisin jotain,
tai astuisin jonkin rajan yli?
maanantai, 31. heinäkuu 2006
Kommentit