Keskittyminen.

Edellisiä merkintöjä lukiessa huomaan että siitä on ollut viime aikoina puutetta. Merkinnät ovat hälinää jokapäiväisyyksistä. Informatiivisia, jos nyt tahtoo tietää mitä olen kuunnellut ja syönyt. Pyristelyjä suuntaan ja toiseen, kirjoitettu parin minuutin pätkissä samalla kun huomioni on jakautunut irkkiin, muutamalle nettisivulle, ruokailuun, lukemiseen, musiikkiin, muistoihin ja suunnitelmiin. Nytkin harhaudun tekemään muuta kesken lauseen.

Viimeksi olen keskittynyt kunnolla jugurtin tekemiseen, se ei tosin pitkäaikaista keskittymistä vaadi. Aamulla keskityin lähes täysillä Luciano Benettonin kirjaan Minä, sisko ja pikkuveljet. Silloinkin tosin harhauduin ajattelemaan auringon kuumuutta ja sen kärventämää ruohoa, ja myös sitä että Joona oli taas myöhässä tapaamisesta. Toisten ihmisten seurassa oleminen olen nykyään aina keskittynyt, se on ilo huomata.

Nykyhetkeen keskittymisen metodihan on yksinkertainen: aina harhaillessani hengitän sisään, palautan mieleeni sanat "nyt" ja "tässä" ja kiinnitän huomioni siihen mikä on parhaillaan käsillä. Oli se sitten ruoanlaitto, kirjoittaminen, käveleminen tai nukahtaminen. Viime aikoina olen kuitenkin unohtanut keskittyä keskittymiseen, olen sallinut itselleni harhailun, vaikka tiedän pystyväni parempaankin. Puren kynsiäni, raavin päätäni, haen lisää vettä, katson ulos ikkunasta, tarkistan mitä irkissä puhutaan, teen mielessäni listoja siitä mitä haluan tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Nyt taas.

Olen miettinyt että tekisin paidan jossa lukisi "tässä ja nyt" tai vain "nyt".

Menneisyys: Viime päivien teot, mietin niiden selittämistä muille, haluan selittää niitä yksityiskohtaisesti. Lukion alku, kuka olin silloin. Talvi, kuka olin silloin, mitä tein silloin. Eetu. Kevät, kuka olin silloin ja miten muutuin, mitä minulle oikeastaan tapahtui Laurin kanssa.

Tulevaisuus: Syksy on kohta, minun pitäisi osata keskittyä opiskeluun taas, menen savikurssille ja uskon että siellä sitten osaan keskittyä nykyisyyteen, että voin meditoida maan parissa, mitä teen ensi viikolla, mitä pitäisi saada aikaan, teen listoja joiden kasvattamiseen menee niin paljon energiaa etten enää jaksa suorittaa tekoja joita listaan.

Mietin eilistä lyhyttä keskustelua, jossa kerroin lyhyessä ajassa paljon ajattelutavastani, ja mietin miten saisin kerrottua oleellisia asioita myös päiväkirjassa enkä vain keskusteluissa. Mietin liikaa, teen liian vähän. Kirjoitan paljon, sanon vähän.