Keskittyminen.
Edellisiä merkintöjä lukiessa huomaan että
siitä on ollut viime aikoina puutetta. Merkinnät ovat hälinää
jokapäiväisyyksistä. Informatiivisia, jos nyt tahtoo tietää mitä olen
kuunnellut ja syönyt. Pyristelyjä suuntaan ja toiseen, kirjoitettu
parin minuutin pätkissä samalla kun huomioni on jakautunut irkkiin,
muutamalle nettisivulle, ruokailuun, lukemiseen, musiikkiin, muistoihin
ja suunnitelmiin. Nytkin harhaudun tekemään muuta kesken lauseen.
Viimeksi olen keskittynyt kunnolla jugurtin tekemiseen, se ei tosin
pitkäaikaista keskittymistä vaadi. Aamulla keskityin lähes täysillä
Luciano Benettonin kirjaan Minä, sisko ja pikkuveljet. Silloinkin tosin
harhauduin ajattelemaan auringon kuumuutta ja sen kärventämää ruohoa,
ja myös sitä että Joona oli taas myöhässä tapaamisesta. Toisten
ihmisten seurassa oleminen olen nykyään aina keskittynyt, se on ilo
huomata.
Nykyhetkeen keskittymisen metodihan on
yksinkertainen: aina harhaillessani hengitän sisään, palautan mieleeni
sanat "nyt" ja "tässä" ja kiinnitän huomioni siihen mikä on parhaillaan
käsillä. Oli se sitten ruoanlaitto, kirjoittaminen, käveleminen tai
nukahtaminen. Viime aikoina olen kuitenkin unohtanut keskittyä
keskittymiseen, olen sallinut itselleni harhailun, vaikka tiedän
pystyväni parempaankin. Puren kynsiäni, raavin päätäni, haen lisää
vettä, katson ulos ikkunasta, tarkistan mitä irkissä puhutaan, teen
mielessäni listoja siitä mitä haluan tehdä ja mitä pitäisi tehdä. Nyt
taas.
Olen miettinyt että tekisin paidan jossa lukisi "tässä ja nyt" tai vain "nyt".
Menneisyys: Viime päivien teot, mietin niiden selittämistä muille,
haluan selittää niitä yksityiskohtaisesti. Lukion alku, kuka olin
silloin. Talvi, kuka olin silloin, mitä tein silloin. Eetu. Kevät, kuka
olin silloin ja miten muutuin, mitä minulle oikeastaan tapahtui Laurin
kanssa.
Tulevaisuus: Syksy on kohta, minun pitäisi osata
keskittyä opiskeluun taas, menen savikurssille ja uskon että siellä
sitten osaan keskittyä nykyisyyteen, että voin meditoida maan parissa,
mitä teen ensi viikolla, mitä pitäisi saada aikaan, teen listoja joiden
kasvattamiseen menee niin paljon energiaa etten enää jaksa suorittaa
tekoja joita listaan.
Mietin eilistä lyhyttä keskustelua,
jossa kerroin lyhyessä ajassa paljon ajattelutavastani, ja mietin miten
saisin kerrottua oleellisia asioita myös päiväkirjassa enkä vain
keskusteluissa. Mietin liikaa, teen liian vähän. Kirjoitan paljon,
sanon vähän.
sunnuntai, 6. elokuu 2006
Kommentit