Kuuntelin pitkästä aikaa Dinosaurus Stereophonicuksen. Se on musiikkia, joka sopii vain harvoihin mielentiloihin, ja yleensä sitä voi kuunnella ainoastaan talvella. Tänään siihen kuitenkin johtivat Kent (Vapen och ammunition) ja Muumit (Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia). Haikealla tavalla surullinen olo, juon teetä, väsyttää. En tiedä uskoisinko Ihmiseen vai en.

Teenpä listan sanoista jotka saavat minut ahdistumaan.

- lomake
- velvollisuus
- kansallinen kilpailukyky
- suoritus
- projektisuunnitelma
- raportti
- järkevä
- tehokas

Taistelen silti sitä kuvaa vastaan, joka minusta näiden sanojen vastustamisen kautta muodostuu. En suostu olemaan hyödytön laiska selkärangaton vastuuntunnoton maailmanparantajahippi. Tähän mennessä en ole sotkenut kovin paljon näennäisälyllistä argumentointia asioihin, joista minulla ei ole todellista tietoa. Kai. Että pitää olla hankalaa.

Naapuritalon rakennusmies näytti äsken kommunistisen propagandajulisteen päähenkilöltä noustessaan katonharjalle taivasta vasten.

Tiedän olevani pilvilinnassa. Minulla ei ole mielipiteitä, ainoastaan epäilyksiä. Minä en tiedä tarpeeksi, ja kun minua pyydetään perustelemaan epäilykseni, ahdistun. Silti minusta on parempi kyseenalaistaa kuin muodostaa ennenaikaisia vakaumuksia puoleen tai toiseen.

Miksi minä en saisi olla pilvilinnassa? Miksi minun pitäisi olla järkevä ja tuottelias? Tähän en hyväksy seuraavia helppoja vastauksia:

1) Jos kaikilla olisi oikeus vetäytyä pilvilinnoihin, yhteiskunta romahtaisi.
2) On terveellistä ja mielekästä tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi.
3) On kansalaisen velvollisuus tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi.
4) On ihmiselle hyväksi rakentaa itselleen päivittäinen rutiini.

Pää ei toimi, jätän ajatuksen puolitiehen, julkaisen silti, koska en minä näitä koskaan jaksa kuitenkaan muokata. Kiukuttelen itsekseni, tahdon takaisin kohtuun, jossa ei tarvitsisi välittää tällaisista asioista.