Kuuntelin pitkästä aikaa Dinosaurus Stereophonicuksen. Se on musiikkia,
joka sopii vain harvoihin mielentiloihin, ja yleensä sitä voi kuunnella
ainoastaan talvella. Tänään siihen kuitenkin johtivat Kent (Vapen och
ammunition) ja Muumit (Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia). Haikealla
tavalla surullinen olo, juon teetä, väsyttää. En tiedä uskoisinko
Ihmiseen vai en.
Teenpä listan sanoista jotka saavat minut ahdistumaan.
- lomake
- velvollisuus
- kansallinen kilpailukyky
- suoritus
- projektisuunnitelma
- raportti
- järkevä
- tehokas
Taistelen silti sitä kuvaa vastaan, joka minusta näiden sanojen
vastustamisen kautta muodostuu. En suostu olemaan hyödytön laiska
selkärangaton vastuuntunnoton maailmanparantajahippi. Tähän mennessä en
ole sotkenut kovin paljon näennäisälyllistä argumentointia asioihin,
joista minulla ei ole todellista tietoa. Kai. Että pitää olla hankalaa.
Naapuritalon rakennusmies näytti äsken kommunistisen
propagandajulisteen päähenkilöltä noustessaan katonharjalle taivasta
vasten.
Tiedän olevani pilvilinnassa. Minulla ei ole mielipiteitä, ainoastaan
epäilyksiä. Minä en tiedä tarpeeksi, ja kun minua pyydetään
perustelemaan epäilykseni, ahdistun. Silti minusta on parempi
kyseenalaistaa kuin muodostaa ennenaikaisia vakaumuksia puoleen tai
toiseen.
Miksi minä en saisi olla pilvilinnassa? Miksi minun pitäisi olla
järkevä ja tuottelias? Tähän en hyväksy seuraavia helppoja vastauksia:
1) Jos kaikilla olisi oikeus vetäytyä pilvilinnoihin, yhteiskunta romahtaisi.
2) On terveellistä ja mielekästä tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi.
3) On kansalaisen velvollisuus tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi.
4) On ihmiselle hyväksi rakentaa itselleen päivittäinen rutiini.
Pää ei toimi, jätän ajatuksen puolitiehen, julkaisen silti, koska en
minä näitä koskaan jaksa kuitenkaan muokata. Kiukuttelen itsekseni,
tahdon takaisin kohtuun, jossa ei tarvitsisi välittää tällaisista
asioista.
maanantai, 14. elokuu 2006
Kommentit