Olen kamalan hyvällä tuulella. En osaa sanoa, johtuuko mielialani siitä mitä olen tehnyt, vai johtuvatko tekoni mielialasta.
Tänään tein ruokaa, keitin perunoita ja paistoin vihanneksia, hyvää oli.
Eilen ostin kirjaston poistomyynnistä neljän kirjan verran
alkuperäiskielistä George Orwellia, kun 1984 kerran oli pyörinyt
mielessä jo aiemmin viikolla. Tänään olen sitten lukenut sen melkein
kokonaan.
Eilen istuin Lounaispuiston katsomossa lukemassa ja äkillisen
rohkeuspuuskan vallassa laitoin tekstiviestin veljelle, johon en ole
pitänyt yhteyttä vuosiin, enkä koskaan omasta aloitteestani. Kuukauden
ajan minun piti sitäkin rohkeutta kerätä. Tavataan ehkä ensi viikolla.
Parin viime päivän aikana ajatuksistani on ollut apua useammalle ihmiselle.
Eilen yöllä leikin oikein kunnolla, kiipeilin puissa ja leikkimökin
katolla, juoksin, hypin, tasapainoilin, keinuin ja heittelin frisbeetä
ilman sen kummempaa syytä, samalla tavalla keskittyneenä kuin lapsena.
En uskaltanut hypätä leikkimökin katolta alas, mutta ehkä vielä, kunhan
harjoittelen rohkeutta ja hyppäämistä.
Eilen keskityin ihmisten piirtämiseen, huomasin olevani juuri nyt
erityisen kiinnostunut selistä, hartioista ja käsivarsista. Etenkin
selistä.
Toissapäivänä tapasin pitkästä aikaa kunnolla Eetun, pelattiin
biljardia ja Carcassonnea. Olin hermostunut ja monella tapaa tyhmä
(hävisin kaikki kolme erää biljardia ja Carcassonnessakin tein täysin
älyttömiä virheitä, sen voitin silti), mutta yleismeininki oli kyllä
mainio.
Hymyilen kun huomaan ihmisissä virkistäviä piirteitä, tapoja ja eleitä, merkkejä elämästä.
---
Keski-iän kriisi on "oikea" paikka materiaalisen saavuttamisen
riittämättömyyden ja elämän tarkoituksettomuuden miettimiselle,
sisäänpäin kääntymiselle ja "tien" etsimiselle. Kun on saavutettu ne
asiat mitä nyt elämässä pitäisi saavuttaa, opinnot, työ, perhe, koti ja
sensemmoiset, kun elämä on vakiintunutta, voi pysähtyä ja alkaa
miettimään tarkoituksia.
Minä olen vielä sen verran alussa elämässä että haluan vielä saavuttaa
jotain konkreettista. Kyse ei ole tutkinnoista tai vakaasta
taloudellisesta tilanteesta, mutta jotenkin haluan vaikuttaa ulkoiseen
todellisuuteen. Jättää jäljen, niin etten olisi samantekevä.
Muuten on kyllä aika vanha olo. Luovutan joka päivä, en pyri ihan niin
paljon. Uusi kokemushan tämä on, että antaa olla vaan. Uusi asenne.
Katsotaan miten sen voi yhdistää suorituskeskeiseen opiskeluun. Katsotaan mitä siitä tulee, jos ei voikaan.
perjantai, 11. elokuu 2006
Kommentit