Tyyntä.

Levyn viimeinen kappale: Rajan piirsin taa.

Fyysisiä päiviä ilman turhia ajatuksia. Keho toimii nyt hyvin, pääsee ylös sellaisista paikoista jotka joinakin öinä ovat liian korkeita. Keho tekee omia ratkaisujaan, tietää mistä mennä ja milloin pysähtyä, mihin suuntaan kallistua kun jalat eivät osukaan maahan ennakoidulla tavalla. Keho tietää missä asennossa sillä on hyvä olla, ja millaista liikettä se kaipaa. Viime päivinä se on kaivannut hyppyjä ja kiipeilyä.

Vanha kysymys uudelleenlämmitettynä: Onko sielun ja ruumiin välillä raja, ja jos on, missä se kulkee?