Yllätin itseni analysoimasta itseanalysointiani. Olin jo aikeissa
kirjoittaa blogimerkinnän blogimerkintöjeni kantavista teemoista.
Sisäsiittoisuutta parhaimmillaan, eikö?
Mutta niin, ihmisyydestä, vaihteeksi. Uskottelen pyöriväni oman napani
ympärillä näin paljon siksi, että olen itselleni läheisin ja
ymmärrettävin inhimillinen olio. Kiehtova yhdistelmä typeryyttä,
pelkoja, mahdollisuuksia, huippuja, epätarkkuutta, logiikkaa, haurautta
ja uusiutumiskykyä. Ymmärtämällä itseäni saattaisin ymmärtää ihmistä,
ylittää omat rajani, saada yhteyden ulkopuolelle.
Orson Scott Cardin Kansanmurhassa kahden lajin edustajat juttelevat ihmisistä:
< -- Silloinkin kun he nukkuvat he eivät nuku. Maapallolta kotoisin
olevat eläimet tekevät aivoissaan jotakin - synapsit toimivat
sattumanvaraisesti kuin ohjatussa mielisairaudessa. Nukkuessaan. Se osa
heidän aivoistaan, joka merkitsee muistiin näyt ja äänet, toimii parin
tunnin välein heidän nukkuessaan, ja vaikka kaikki näyt ja äänet ovat
täysin sattumanvaraista sekamelskaa, heidän aivonsa yrittävät silti
koota siitä jotain järjellistä. He yrittävät laatia siitä tarinoita. Se
on täysin sattumanvaraista hölynpölyä, jolla ei ole minkäänlaista
yhteyttä todelliseen maailmaan, ja siltikin he tekevät siitä näitä
hulluja tarinoita. Ja sitten he unohtavat ne. Kaikki se työ tarinoiden
laatimiseksi, ja herätessään he unohtavat melkein kaiken. Mutta
muistaessaan he yrittävät laatia tarinoita noista hulluista tarinoista
ja yrittävät sovittaa niitä todelliseen elämäänsä.>
<Me tiedämme heidän unistaan.>
<Ehkä tekin ilman descoladaa näette unia.>
<Miksi me haluaisimme? Kuten sanotte, sillä ei ole merkitystä.
Heidän aivojensa hermosolujen synapsit vain toimivat
sattumanvaraisesti.>
<He harjoittelevat. He tekevät sitä kaiken aikaa. Laativat tarinoita. Tekevät kytkentöjä. Järkeistävät järjettömyyttä.>
<Mitä hyötyä siitä on, jos se ei merkitse mitään?>
<Aivan niin. Heillä on nälkä, jota me emme voi ymmärtää. Vastausten nälkä. Järkiperäisyyden nälkä. Tarinoiden nälkä.>
<Meillä on tarinoita.>
<Te muistatte tekoja. He laativat tekoja. He muuttavat tarinoittensa
merkitystä. He muuntavat asioita niin, että sama muisto voi merkitä
tuhansia erilaisia asioita. Jopa uniensa sattumanvaraisuudesta he
joskus saavat aikaan jotakin, joka valaisee kaiken. Yhdelläkään
ihmisellä ei ole samanlaista mieltä kuin teillä. Samanlaista kuin
meillä. Ei lainkaan niin vahvaa. Ja heidän elämänsä on niin lyhyt, he
kuolevat niin pian. Mutta elämänsä suunnilleen sadan vuoden aikana he
keksivät suunnilleen kymmenentuhatta merkitystä jokaista meidän
keksimäämme kohden.>
<Monet niistä ovat vääriä.>
<Vaikka valtava enemmistö niistä on vääriä, vaikka yhdeksänkymmentä
ja yhdeksän sadasta on typeriä ja vääriä, kymmenestätuhannesta
ajatuksesta jää silti jäljelle sata hyvää. Sillä lailla he korvaavat
typeryytensä ja lyhyen elämänsä ja pienet muistonsa.>
<Unilla ja hulluudella.>
<Taikuudella ja salaperäisyydellä ja filosofialla.>
torstai, 26. lokakuu 2006
Kommentit