Yllätin itseni analysoimasta itseanalysointiani. Olin jo aikeissa kirjoittaa blogimerkinnän blogimerkintöjeni kantavista teemoista. Sisäsiittoisuutta parhaimmillaan, eikö?

Mutta niin, ihmisyydestä, vaihteeksi. Uskottelen pyöriväni oman napani ympärillä näin paljon siksi, että olen itselleni läheisin ja ymmärrettävin inhimillinen olio. Kiehtova yhdistelmä typeryyttä, pelkoja, mahdollisuuksia, huippuja, epätarkkuutta, logiikkaa, haurautta ja uusiutumiskykyä. Ymmärtämällä itseäni saattaisin ymmärtää ihmistä, ylittää omat rajani, saada yhteyden ulkopuolelle.

Orson Scott Cardin Kansanmurhassa kahden lajin edustajat juttelevat ihmisistä:

< -- Silloinkin kun he nukkuvat he eivät nuku. Maapallolta kotoisin olevat eläimet tekevät aivoissaan jotakin - synapsit toimivat sattumanvaraisesti kuin ohjatussa mielisairaudessa. Nukkuessaan. Se osa heidän aivoistaan, joka merkitsee muistiin näyt ja äänet, toimii parin tunnin välein heidän nukkuessaan, ja vaikka kaikki näyt ja äänet ovat täysin sattumanvaraista sekamelskaa, heidän aivonsa yrittävät silti koota siitä jotain järjellistä. He yrittävät laatia siitä tarinoita. Se on täysin sattumanvaraista hölynpölyä, jolla ei ole minkäänlaista yhteyttä todelliseen maailmaan, ja siltikin he tekevät siitä näitä hulluja tarinoita. Ja sitten he unohtavat ne. Kaikki se työ tarinoiden laatimiseksi, ja herätessään he unohtavat melkein kaiken. Mutta muistaessaan he yrittävät laatia tarinoita noista hulluista tarinoista ja yrittävät sovittaa niitä todelliseen elämäänsä.>
<Me tiedämme heidän unistaan.>
<Ehkä tekin ilman descoladaa näette unia.>
<Miksi me haluaisimme? Kuten sanotte, sillä ei ole merkitystä. Heidän aivojensa hermosolujen synapsit vain toimivat sattumanvaraisesti.>
<He harjoittelevat. He tekevät sitä kaiken aikaa. Laativat tarinoita. Tekevät kytkentöjä. Järkeistävät järjettömyyttä.>
<Mitä hyötyä siitä on, jos se ei merkitse mitään?>
<Aivan niin. Heillä on nälkä, jota me emme voi ymmärtää. Vastausten nälkä. Järkiperäisyyden nälkä. Tarinoiden nälkä.>
<Meillä on tarinoita.>
<Te muistatte tekoja. He laativat tekoja. He muuttavat tarinoittensa merkitystä. He muuntavat asioita niin, että sama muisto voi merkitä tuhansia erilaisia asioita. Jopa uniensa sattumanvaraisuudesta he joskus saavat aikaan jotakin, joka valaisee kaiken. Yhdelläkään ihmisellä ei ole samanlaista mieltä kuin teillä. Samanlaista kuin meillä. Ei lainkaan niin vahvaa. Ja heidän elämänsä on niin lyhyt, he kuolevat niin pian. Mutta elämänsä suunnilleen sadan vuoden aikana he keksivät suunnilleen kymmenentuhatta merkitystä jokaista meidän keksimäämme kohden.>
<Monet niistä ovat vääriä.>
<Vaikka valtava enemmistö niistä on vääriä, vaikka yhdeksänkymmentä ja yhdeksän sadasta on typeriä ja vääriä, kymmenestätuhannesta ajatuksesta jää silti jäljelle sata hyvää. Sillä lailla he korvaavat typeryytensä ja lyhyen elämänsä ja pienet muistonsa.>
<Unilla ja hulluudella.>
<Taikuudella ja salaperäisyydellä ja filosofialla.>