Söin äsken lihapitoista hernekeittoa. Oli kolmas kerta ikinä kun syön lihaa, ja varmasti suurin kerta-annos. Odottelen seurauksia.

Heidin kanssa juteltiin äsken että voisi mennä vetämään synttärikännit lauantaina. Se kuulostaa ihan mahdolliselta vaihtoehdolta.

Tiedän että tämä on uhoa, jolla yritän todistella itselleni että olen rajoittamaton ja mahdoton määritellä, ja että jos sitä ajattelee yhtään pitemmälle, se on aika säälittävää. Mutta tarvitseeko ajatella pitemmälle? Tarvitseeko ottaa asia vakavasti?