Hävettää. Monikin asia tuossa eilisessä keskustelussa.

Huolsin tänään polkupyöräni, lopultakin. Ja kunnolla huolsinkin, nyt on kiiltävät ketjut ja tasakireät pinnat ja kaikkea. Se tuntui huomattavasti rakentavammalta kuin eilinen keskustelu.

Mun pitäisi oppia sanomaan oleellisia asioita. Ja vielä mieluummin tekemään oleellisia asioita.

En tiedä pitäisikö minun ajatella vai ei.

Mitä tästäkin nyt sitten tulee.

Joka tapauksessa: Jeff Buckleyn Grace on sellainen levy jonka kuunteleminen palauttaa asiat tärkeysjärjestykseen.