Eilen oli kovin kovin hieno päivä. Olin poissa kotoa kahdeksasta aamulla kahteen yöllä. Puhuin hassuja ja asiallisia koulutusohjelmastani ammattikorkeakoulun esittelypäivässä, seurasin hammaspeikkolaulua ja heliumäänillä käytyä tappelua, huomasin tuntevani ja tunnistavani paljon ihmisiä.

Sain puhelun maistraatista. Minulle kerrottiin, että nimeni oli vaihtunut virallisesti jo torstaina. Viivasin nimilapusta vanhan nimen yli ja kirjoitin uuden tilalle. Sain selittää muutaman kerran, että en ole mennyt naimisiin.

Heidin kanssa vietettiin hieno ilta. Oli ruokaa, oli juomaa, oli jälkiruokaa (täydellistä, paljon). Oli saunan etsimistä ja löytämistä. Oli puhetta ihmisyydestä ja melkein kaikesta mitä siihen liittyy. Oli maailman lämminhenkisimpiä kotivideoita. Oli PMMP:n uusi levy, jonka avausraita soi minulla päässä kun heräsin tänään.

Kun lähdin Heidin luota yhdentoista jälkeen, en ihan tiennyt menisinkö Au Pairin keikalle vai en. Ajoin pyörällä Kävelykatua pitkin, kaameaa räntää, joku nuori miesraukka istui tiellä, joku punkkari hytkyi katusoittajan vierellä. Tuli se olo, joka usein tulee silloin, kun ajaa hiljaa polkupyörällä monisuuntautuneen aktiivisen ihmisjoukon läpi. Pyörän perässä poukkoili kaksi ilmapalloa.

Olin jo oikeastaan päättänyt olla menemättä keikalle, kun näin pari kertaa tapaamani mukavan tyypin. Ajoin ensin ohi, koska en ollut ihan varma - sitten varmistuin - muutaman sadan metrin jälkeen käännyin takaisin, ja niinhän siinä kävi että sain kaksi hauskaa poikaa seuraksi keikalle. Pojat nauttivat yhdessä molemmat heliumpalloistani, ensimmäisen ennen keikkaa ja toisen keikan jälkeen.

Muusikot eläinpuvuissa olivat siinä määrin viihdyttäviä, että ojensin Tomille toisen ilmapalloistani (sitä lyötiin hieman ympäri tilaa ja lopulta se jäi siististi hengailemaan katonrajaan) ja keikan jälkeen ostin heiltä levyn. Minä pidän Au Pairin faniväestä, joka huutaa ja poukkoilee ihan miten sattuu. Kaikenkaikkiaan sekopäistä sakkia, joka synnyttää vahvoja halausimpulsseja.

Päivän aikana tulin joihinkin tuloksiin:

- vaikka änkytän, unohdan katsoa ihmisiä silmiin ja ajattelen liikaa iho-ongelmiani, minä osaan puhua ihmisille
- minä haluan oppia kirjoittamaan satuja, jotka menevät ihmisen sisään ja jäävät sinne elämään
- kannattaa lähteä mukaan oikealta tuntuviin juttuihin, vaikka ei ennalta aavistaisikaan mitä niistä seuraa, koska niistä seuraa jotain, mitä ei ennalta aavista
- seuraavat 70 vuotta tulevat olemaan hienoa aikaa, ja senkin jälkeen voi vielä olla kivaa
- ja vielä monta asiaa inhimillisyyteen ja ihmissuhteisiin liittyen, mutta ne ovat vanhaa kauraa joten jätän ne käsittelemättä tässä.