Dokumentoinpa vielä hieman ennen nukkumaanmenoa. Huomenna yhdeksältä ylös, leipomista, tiskausta ja siivousta, yhdeltä junaan ja illemmalla takaisin.

Yöpala hipoi täydellisyyttä. Tummaa makaronia, herneitä, pestoa; valkosipulimaustettuja hapankorppuja, pehmeää sinihomejuustoa isoina siivuina; reilun kaupan appelsiini-mangomehua.

Olen katsellut ympärilleni ja miettinyt sellaista, että maailmaa eivät sittenkään pyöritä fiksut ja osaavat ammattilaiset. Useimpia töitä tekevät ihan tavalliset ihmiset, joilla ei ole suuntaa, visiota tai hyviä perusteluja. Koulutus kattaa joitakin asioita hyvin, joitakin kohtalaisesti, joitakin ei ollenkaan - ihmiset oppivat ja muistavat koulutuksestaan vain osan, ja vain osaa sovelletaan käytäntöön - ihmiset oppivat työssään jotain aivan muuta kuin voisi kuvitella. Ne ihmiset, jotka tekevät yhteiskunnallisia päätöksiä, hammastahnaa, busseja tai mainoksia, eivät toimi loogisesti, eivät osaa olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, eivät välitä tekemästään työstä. Ihmiset kompuroivat eteenpäin, sähläävät vähän jotakin, ehkä oppivat siitä jotain tai sitten eivät, saavat aikaan muutoksia maailmassa joko tarkoituksella tai vahingossa. Parhaimmillaankin ihminen on sumea, irrationaalinen, huonotehoinen ja heikko.

On aika riemastuttavaa,  että tällaiset idiootit ovat saaneet aikaan esimerkiksi kattiloita, konserttisaleja, ammattikorkeakoulun ja vieraanvaraisuusperiaatteella toimivan maailmanlaajuisen verkoston. Kattiloiden valmistusprosessi on tehoton ja epäekologinen, konserttisalit havaitaan kahdenkymmenen toimintavuoden jälkeen sopimattomiksi uusiin käyttötarpeisiin, ammattikorkeakoulusta on vaikea sanoa yrittääkö se olla ammattikoulu vai yliopisto ja verkoston nettisivut kaatuivat muutaman kuukauden ajaksi. Mutta silti, silti! Mitä kaikkea hienoa ihminen saakaan aikaan.

Hihhei, en itsekään enää tiedä olenko ironinen vai tosissani! Sen vain tiedän, että enää en ole tippaakaan huolissani siitä löydänkö töitä sitten kun valmistun. Nukkumaan nyt, etten naura itseäni hajalle.