Kuvittelin, että määräajassa kirjoittaminen sujuisi parhaiten siten, että valvotaan öitä yksin ja vuodatetaan absurdia tajunnanvirtaa. Nyt tuntuu siltä, että homma toimiikin huomattavasti paremmin keskellä päivää aktiivisessa ja virikkeellisessä ympäristössä, jossa on pakko esittää muillekin olevansa kirjailija. Ihan kuin tekisi töitä!

Lisäksi alan vakuuttua siitä, että tarvitsen muutakin sisältöä kuin sen mitä omasta päästä löytyy. Olen siivilä, suurin osa kohtaamastani materiaalista valuu läpi ja katoaa, siksi pitäisi siivilöidä enemmän. Eli selväkielellä: elää enemmän, olla sosiaalisempi. Joku kiva rytmi elämän ja kirjoittamisen välille.

Tähän mennessä on myös varmistunut kolme asiaa:

1) Minä pystyn kirjoittamaan kirjan.
2) On täysin idioottimaista kirjoittaa se kuukaudessa.
3) Minä aion kirjoittaa kirjan kuukaudessa.

Ja vielä yksi:

4) Minä menen Nine Inch Nailsin keikalle. Liput ostettu. Hitto että tulee hienoa.