Eilen liikeimprovisaatioharjoituksessa löysin itsestäni pyörivän
heiluriliikkeen. Menin tilassa ympäri - jalat kuljettivat eteenpäin,
käsien heilautus heitti ympäri ensin koko ylävartalon ja sitten
alavartalo seurasi. Siinä liikkeessä minä olin kokonaan läsnä ja
itsessäni, jokainen osa minusta oli oikealla paikallaan, jokainen osa
tiesi mitä tehdä.
Miten paljon ihmiseen voi vaikuttaa pelkästään se, että kiinnittää
huomionsa omaan kehoonsa? Pelkästään se, että antaa sille aikaa,
tunnustelee. Miten paljon on ihmisiä, jotka eivät ole kehossaan, eivät
samaistu siihen? Miten kauan aikaa minäkin ajattelin olevani pelkkä
mieli, ja että suhde kehon ja mielen välillä olisi sama kuin talon ja
vuokralaisen välillä.
Olisi aika hienoa, jos jonakin päivänä osaisin tanssia ja ajatella yhtäaikaisesti.
Toissa yöstä lähtien on muutenkin ollut sellainen olo, että ympäri
mennään, vauhdilla ja heilauttaen, ja että niin on hyvä. Luotan.
keskiviikko, 6. joulukuu 2006
Kommentit