Eilen liikeimprovisaatioharjoituksessa löysin itsestäni pyörivän heiluriliikkeen. Menin tilassa ympäri - jalat kuljettivat eteenpäin, käsien heilautus heitti ympäri ensin koko ylävartalon ja sitten alavartalo seurasi. Siinä liikkeessä minä olin kokonaan läsnä ja itsessäni, jokainen osa minusta oli oikealla paikallaan, jokainen osa tiesi mitä tehdä.

Miten paljon ihmiseen voi vaikuttaa pelkästään se, että kiinnittää huomionsa omaan kehoonsa? Pelkästään se, että antaa sille aikaa, tunnustelee. Miten paljon on ihmisiä, jotka eivät ole kehossaan, eivät samaistu siihen? Miten kauan aikaa minäkin ajattelin olevani pelkkä mieli, ja että suhde kehon ja mielen välillä olisi sama kuin talon ja vuokralaisen välillä.

Olisi aika hienoa, jos jonakin päivänä osaisin tanssia ja ajatella yhtäaikaisesti.

Toissa yöstä lähtien on muutenkin ollut sellainen olo, että ympäri mennään, vauhdilla ja heilauttaen, ja että niin on hyvä. Luotan.