Äsken kävellessäni kirjastosta kotiin mietin maailmaani. Että minä olen
paljon enemmän sovussa maailman kanssa kuin aiemmin. Minä olen osa
sitä, tasa-arvoisena, minä voin keskustella sen kanssa ja saada sen
muuttumaan. Minussa on muodostumassa utopia, käsitys siitä miten
asioiden olisi parempi olla, eikä se ole täysin ristiriidassa sen
maailman kanssa jossa jo elän. Tässä on paljon hyvää.
En minä ajattele pelkästään suuria asioita, vaan myös
henkilökohtaisempia ja näennäisesti merkityksettömiä. Mutta kaikki
nivoutuu yhteen.
Millaisia asioita minun maailmassani sitten
on? Vapaasti hulmuavassa järjestyksessä, joitakin ihmisiä ja ilmiöitä
joissa on hyviä ja huonoja puolia mutta oikea suunta:
Klaus Thunder ja Ukkosmaine
Netura
Tuonela Productions
Desmond Morris
Mark Helprin: Talvinen tarina
Vakiopaine
Yläkaupungin Yö
Tiimiakatemia
Ekolo
Erich Fromm
Wikimedia
Luomuruokapiiri
Jeff Buckley
Jarkko Martikainen
Heidi Hautala
Osmo Soininvaara
PMMP
Jelmu ry
Dyykkaus
Couchsurfing
Don Johnson Big Band
Robin Hobb
William Gibson
Vihreän elämänsuojelun liitto
Oras Tynkkynen
Siinä on luottamus siihen, että on ihmisiä jotka omilla teoillaan
rakentavat maailmaa parempaan suuntaan. Siinä on uskoa nuoriin
ihmisiin, jotka kasvavat vanhemmiksi ja vaikuttavat koko ajan enemmän:
Joona, Heidi, Jussi, Annukka, Eetu, Anni, Anu, Harri, Johanna, Kaisa,
Janne. Heillä on tahtoa, taitoja, uskoa ja uskallusta tehdä mitä
haluavat, ja kylliksi luottamusta ja huumorintajua selvitä siitä että
maailma ei vielä vastaa ihanteita. Toivon ettei kukaan näistä ihmisistä
koskaan sorru kyynisyyteen. Kyynisyys tappaa rohkeuden.
Kaikki on kesken, ja niin tulee aina olemaan. Eikä kyse koskaan ole
ihanteen saavuttamisesta, vaan kulkemisesta sitä kohti. Yksittäinen
ihminen on pieni, kömpelö, heikko ja epävarma, taipuvainen tyhmyyteen
ja välinpitämättömyyteen. Mutta minä uskon, että tarpeen tullen nousee
ihmisiä, jotka pystyvät herättämään ympärillään olevissa ihmisissä
tahdon parempaan, suuntaamaan sitä niin että yksittäisistä
harhailevista valonsäteistä tulee yhdensuuntainen valokimppu.
Paitsi profeettoihin, minä uskon myös arkipäiväisempään vaikuttamiseen
- uskon, että me pienet heikot ihmiset voimme vahvistaa toinen
toisiamme. Minulla on mielessäni hämäriä rakennelmia, sellaisia joissa
"minä" on kirkas ydin jonka päälle asetellaan erilaisia lappuja,
linssejä ja suodattimia, joiden vaikutuksesta siitä syntyvä valo joko
vaimenee, värittyy tai suuntautuu...
Tämä ajatus on kovin
kesken, enkä ole varma siitä. Mistä olen varma, on se että olen
kiitollinen näistä hienoista ihmisistä jotka auttavat minua seisomaan
suorassa, opettavat kävelemään, näyttävät tietä.
lauantai, 17. helmikuu 2007
Kommentit