1) Porcupine Tree tulee Ilosaarirokkiin!!!!

2) Minä menen Ylivieskaan!!!! Tänään.

3) Apulannan kolmen viimeisimmän levyn kohdalla olen ensikuulemalta ollut jotenkin skeptinen mutta toisesta kuuntelukerrasta lähtien tykkäämiskerroin on kasvanut melkoisella tahdilla. Eikä vielä ole edes ilta ei tee poikkeusta tähän. Nimikappaleen lyriikat ovat erityisen kauniita ja apokalyptisia:

luuhun asti on / tehnyt työnsä aurinko / kaunis armoton / hiiltä suudelman perintö

4) Minäkuvani on muuttunut tämän viikon aikana. Olen saanut huomata pelkääväni rakkautta ja kykeneväni sen pelon vallassa todella rumiin sanoihin ja tekoihin. Olen löytänyt itsestäni katkeruutta jonka olemassaolon olen tähän mennessä vain järkeillyt, en todella uskonut. On useita asioita joiden kanssa en ole niin sinut kuin olen kuvitellut olevani. Olen joutunut nöyrtymään, myöntämään virheeni ja pyytämään anteeksi.

Suuria tunteita minä en pelkää. Mutta kestävyyttä huomaan pelkääväni, todellista sidettä, todellista luottamusta, tarvitsemista. Olen suojellut itseäni kivulta väittämällä, ettei tässäkään varmaan ole kysymys mistään kovin pitkäaikaisesta, ja että minuun ei sattuisi jos tämä loppuisi. Tällä tavalla olen samalla vähätellyt myös aikaisempia ihmissuhteitani ja niistä aiheutunutta kipua - etteikö minuun muka olisi sattunut. Ehkä minuun on sattunut niin paljon, etten ole voinut myöntää sitä itselleni. Ainakin minä olen kasvanut epäileväisemmäksi ja kyynisemmäksi, kasvanut olettamaan että todennäköisesti luottamus palkitaan kivulla. Se on pelottavaa huomata, kun on kuvitellut ettei olisi kyyninen.

Toissayönä näin unta, jossa juoksin. Minä juoksen nykyään usein unissani. Toissayönä minulla oli kiire johonkin, oli yö elokuussa, lämmintä, minä olin omakotitaloalueella ja pihat olivat vihreitä ja varjoisia. Kahden talon pihojen välistä kulki polku, jota en ollut ennen nähnyt. Sen vieressä oli pieni kyltti jossa luki Uskon sola. Sen läpi sitten juoksin, oli helppo juosta, vaikka oli ylämäki. Jostain syystä lähdin heti läpi päästyäni takaisin, ja takaisin mennessä oli pimeämpää: oli vaikea nähdä mihin olin menossa.

Viime yönä oli improtanssiharjoituksia, ja joku katosi lattian alle. Oli myös 50-lukulaisia laulajatyttöjä, joilla oli vaaleat kiiltävät kiharat ja mekot joissa oli valtavia pitsejä.

kipu kuolee huutamalla
alastomana lattialla
miten kauan sitä kestää
ei, sitä ei voi tietää
kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

5) Kysyin Joonalta, olenko draamanarkkari. Joona sanoi tyynesti "joo".