Koin tänään kulttuurihistoriallisen herätyksen.

Kerrottakoon taustaksi että olen suunnittelemassa pukuja Lutakon kulttuuripäivien työntekijöille, sellaisia pukuja joissa on 1950-luvun henki ja meininki. Se on homma joka on tehtävä rivakalla tahdilla, tapahtuma kun on jo toukokuun alussa ja puvut pitäisi valmistaakin.

Tämän päivän olen enimmäkseen käyttänyt kuvamateriaalin etsimiseen, sellaisen jossa on oikea autenttinen henki ja informaatiota. Ei oikein meinannut tulla kesää, kävin läpi kolmen kirpputorin kirjahyllyt toiveenani löytää halpa 50-lukulainen kirja jossa on piirroksia. Lehtiä toivoin vielä kovempaa, lehdissä kun olisi todennäköisemmin kuvia. Lopulta kello oli puoli kolme ja minä olin niin väsynyt että päätin poistua kotiin nukkumaan.

Yliopistonkadulla on sellainen wanhanajantavaran myymälä, josta minä olen aina kulkenut ohi, koska joku sanoi että tavara siellä on hävyttömän kallista. Ja siksi että olen muodostanut selittämättömän pelon sitä kohtaan, se on niin täynnä tavaraa ja näyttää niin pieneltä ja siltä että siellä joutuu kontaktiin ihmisen kanssa, hui kauhistus!

Tällä kertaa oli sellainen olo että nyt ei voi ajaa ohi, nyt täytyy mennä sisään vaikka mikä olisi.

Tunnin kuluttua tulin ulos mukanani 12 Kuluttaja-lehteä vuosilta 1957-1959, Sähköviesti-lehti vuodelta 1956 ja upea Viikkosanomien kustantama Kodin kirja vuodelta 1953. Lisäksi olin saanut tietää mm. pirtakoukun valmistuksen merkityksestä entisajan kosiomenoissa ja ajasta jolloin ei suinkaan ollut itsestäänselvää että joka puvussa on omat napit (vähän ne siirrettävät napit oli Hienoja Kapistuksia).

Reijo Luoma visioi Pikku Kuluttaja -osiossa tulevaisuutta, otsikolla Vuonna 2000:

Kun tulee vuosi 2000, on joka talossa oma televisio ja oma auto. Kaikki käy sähköllä. Ihmisten pää alkaa suureta ja muu ruumis pienetä. Ihmisiä on paljon ja erilaisia kulkuneuvoja on paljon. Ihmisiä on kuljetettava sukellusveneillä. Kun ihmiset syövät, niin he painavat napista. Pöytä tulee siihen huoneeseen, jossa he ovat, ja heillä on oma palvelija, joka syöttää heidät. Ovet aukenevat itsestään. Kun he tahtovat mennä nukkumaan, niin sängyt tulevat siihen huoneeseen, jossa he ovat. Ihmiset vain paneutuvat nukkumaan ja sänky vie heidät makuuhuoneeseen. Huoneet ovat suuria mutta talot ovat vielä suurempia. Koululaiset tulevat kouluun omilla autoillaan. Heillä on oma kirjoituskone, jolla he kirjoittavat kotona ja koulussa. Heillä on myös oma laskukone. Koulussa on televisio, josta he saavat katsella ohjelmaa. Elokuvia heille näytetään joka päivä, joka läksystä on oma filmi. Heillä on hauskaa. Kun heille annetaan kaurapuuroa, niin he huutavat ja parkuvat. Kaikki tämä tulee tietysti hyvin kalliiksi, mutta silloinhan tulee olemaan toisenlaista kuin nyt. Sellaista on vuonna 2000. (Kuluttaja n:o 15-16 / 1957)

Melkoinen näkijä tuo Reijo.

Kannatti olla kulkematta ohi. Tuntuu että minussa on nyt virtaa mihin tahansa.