Keväällä on keikkoja:

16.3. Five Corners Quintet
10.4. Nine Inch Nails
15.4. Paprika Korps
20.-21.4. Jyrock: Rubik, Magenta Skycode, Felix Zenger, Alaska Kalanen, Risto ja vaikka mitä muuta
26.4. Apulanta
2.5. Pet Shop Boys

Käyttäydyn aivan kuin minulla olisi rahaa. Oletan, että käyttäytyessäni näin raha järjestyy elämääni.

Tänään minua moikkasi yhden tunnin sisällä kolme tuntematonta, joista kaksi tarjosi minulle kaljaa. Keskellä kirkasta torstaipäivää. Kaiken lisäksi odottamattoman fiksuja ja mukavia ihmisiä. Maailmassa taitaa sittenkin olla jokin kohdallaan, ehkä sydän.

Minulla on suunnattoman hyvä olo. Unelmointiin ja uskomiseen keskittyminen on johtanut lyhyessä ajassa valtaviin edistysaskeliin. Minua on auttanut myös Kaisan kertoma ajatus, että kyse on liikkeestä:

Ei toimimiseen, oikealla paikalla olemiseen tarvita muuta kuin muutama hermosykäys, jotka pakottavat lihakset liikkeelle; se, että avaa suunsa ja sanoo jotain, ojentaa käden, kysyy, menee kohti. Sen suurenmoisempi ei tarvitse olla, ja suorittaminenkin loppuu siihen että saa itsensä liikkeeseen.

Ja tietenkin se, että kyse on myös katseesta: sen saa mitä näkee. Sillä logiikalla, että mitä näkee, siihen keskittyy: ja mihin keskittyy, sitä huomaa maailmassa ja kutsuu luokseen; kun maailmassa on kaikki mahdollisuudet, niin kuin on, kyse on vain siitä että huomaa oikeat asiat ja toimii niiden mukaan. Joten olen ryhtynyt kertomaan itselleni kaikki unelmani myös visuaalisesti, kiinnittämällä kuvia vessan seinälle. Nyt siellä on kuvia iloisista ihmisistä luovissa toimissa, ihmisiä istumassa katolla, Hoegin uuden kirjan mainos, ihmisiä jotka istuvat vedessä ja keskustelevat, hienoja kenkiä, veneilyä, rantoja. Ja siellä lukee "valitse nautinto". Sinne pitäisi laittaa vielä tänään lehtemme ensimmäisen numeron kansi, markkinointiprojektiraporttini kansi ja harjoitteluraporttini kansi.

Vessan seinillä on myös hyviä uutisia, uutisia sellaisesta maailmasta jossa minä haluan elää. Jos perustulo syntyy ensi hallituskauden aikana niin muistakaa kiittää minua sitten.

En minä oikeasti kuvittele olevani kaikkivaltias. Mutta uskon, että kannattaa keskittyä ennemmin ratkaisuihin kuin ongelmiin, ennemmin siihen että olisi jonkin puolesta eikä jotakin vastaan. Ja hommahan toimii: kun suhtaudun näin, elämäni tuntuu menevän parempia ratoja kuin pessimistisemmällä suhtautumistavalla.

Kun uskoo näihin juttuihin aika vahvasti ja kun on ympäröity ihmisillä, jotka uskovat niihin myös, on vaikeaa muistaa miksi kukaan uskoisi toisin. Ja sitten kun joku muu, joku ihan fiksu tyyppi, onkin eri mieltä, tuntuu samalta kuin silloin kun portaita onkin yksi vähemmän kuin kuvittelee - astuu tyhjän päälle. Joutuu suuntaamaan itsensä uudestaan, ajattelemaan näkökulmasta jota ei muistanut olevan. Arvelen että tämä ongelma on tuttu kaikille niille, jotka uskovat johonkin vahvasti. Arvelen, että aika moni unohtaa kokonaan miten ajatella toisesta näkökulmasta, kun kiintyy yhteen näkökulmaan niin kovasti.

Jos näkee Totuuden, kannattaisi muistaa että itse näkee siitä kuitenkin vain yhden puolen kerrallaan. Kannattaa kuunnella kun toiset kertovat tarinoita omalta puoleltaan. Muistakaa se esimerkki norsusta ja tiedemiehistä, se jossa yksi näkee vain norsun jalan, yksi kärsän ja yksi hännän, ja jokainen tekee päätelmiä norsun kokonaisluonteesta näkemänsä perusteella. "Tämä eläin on kuin puunrunko." "Tämä eläin on joustava ja pitkänomainen, kuin käärme." "Tämä eläin on karvainen."

Jumalan näkökulma on sitä, että näkee kaiken kaikista mahdollisista pisteistä. Jumala on objektiivinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Mistä tullaan loogisesti siihen, että Jumala on joka paikassa.

Näine hyvineni menen nukkumaan, onnellisena siitä ettei minun tarvitse nähdä kaikkea kerralla. Näin on paljon hauskempaa.