Edelleenkin, kaikista vakuutteluista huolimatta, epäilen kykyjäni kirjoittajana aikas pirusti. Siis nimenomaan kykyjä, ei taitoja. Taidot kehittyy sitten kun kehittyy, kyky on se siemen josta taito lähtee.

Tästä huolimatta sain viimeinkin valmiiksi sen erityismerkityksellisen haastatteluartikkelin ja lähetin sen oikoluettavaksi. Nyt paahtamaan toista, joka ei ole niin vaikea asia, ehkä.

Postilaatikossa on minulle kaksitoistasivuinen kirje mutten anna itseni käydä hakemassa sitä ennenkuin olen kirjoittanut rungon.

Lisäksi pitäisi kirjoittaa sitäsuntätä organisatorista, demonstratiivista ja spekulatiivista sälää Juoneen, hoitaa puvustushässäkkää, käydä hankkimassa yksi allekirjoitus, käydä kaupassa ja syödä aamupalaa. Jossain järjestyksessä, ennen perjantai-iltapäivää. Niin ja pestä pyykkiä.

Ilman varmuuttakin voi kirjoittaa, mutta omien sanojensa epäily on pirun ärsyttävää. Kömpelö olo.

Niin ja, oli Nine Inch Nailsin keikkakin tuossa toissapäivänä. Oli aika jees. Opin itsestäni sellaisen asian että mun paikka ei ole katsomossa vaan kentällä. Tuli myös sellainen olo että Festareille Pitää Päästä Ja Äkkiä.