Tuli äsken paljon ajatuksia erään toisen kirjoituksista, tai ajatuksista, tai olemisen tavasta. Sanoin jotain, todella vähän, ja jatkoin puhumista omassa päässäni, siellä siitä tuli keskustelu, ja huomasin haluavani oikean keskustelun. En epäile etteikö se onnistuisi, mutta en voi elätellä ruusuisia kuvitelmia siitä että se olisi helppoa. Minä tunnen kyynisen ajattelutavan, olen kuitenkin harrastanut sitä itse vuosien ajan, ja tiedän että sen avulla mistä tahansa voi löytää kaikkein kurjimmat puolet ja todeta ettei kannata yrittää, ei kannata lähteä, ei kannata sanoa, ei kannata tutustua. Syystä tai toisesta. Kyynisyys on älykkäiden harrastus - sen avulla perustelut löytyvät aina ja ne onnistuvat yleensä kuulostamaan järkeviltä. Kyynikon kanssa toimiessa rationaalinen väittely on huono toimintatapa, koska valmiiksi kyynisesti asennoitunut ihminen ei ota optimistisia käsityksiä vastaan muuten kuin kääntääkseen ne ympäri ja analysoidakseen ne hajalle.

Ei kai kyynisyyden kanssa edes voi tehdä mitään. Kyynikko ottaa loukkauksena sen, että esittää oman ajattelutapansa kyynisyyttä parempana, kai se on sitä että kyynikko arvelee toisen aliarvioivan älykkyyttään. Luullakseni ainoa tapa toimia kyynikon kanssa on pitää oma ajattelutapansa ja puhua sieltä käsin, sortumatta itse kyynisyyteen mutta yrittämättä silti käännyttää toista. Ainakaan kyynikkoa ei kannata yrittää piristää! Se voi johtaa tappavaan halveksuntaan.

Tämä teoria perustuu puhtaasti minussa itsessäni esiintyvään kyynisen ajattelun tapaan, enkä ole varma voiko sitä soveltaa muihin kyynikoihin. Tunne kertoo kuitenkin, että kaikissa kyynikoissa on ainakin jotain samaa.

On otettava huomioon vielä sekin, että harva kyynikko on niin yksipuolinen että olisi jatkuvasti kyynikko. Yhteen suhtautumistapaan rajoittuminen on tyhmä piirre, ja minun on vaikea kuvitella tyhmää kyynikkoa. Kyynikko saattaa siis hetkittäin olla realisti, tai optimisti, tai jopa idealisti.

(Tässä tarkoituksena ei ollut rinnastaa kyynisyyttä ja pessimismiä - pessimismi on kuitenkin latteaa ja huumoritonta, toivotonta, kun taas kyynisyydessä on jotain kipinää. Kyynisyydessä on kieroa iloa, iloa siitä että voi päihittää muita, päteä, ajatella hyvin ja ihan vaan suorittaa hienoja ajatusketjuja, mekaanista matemaattista iloa.)

Ehkäpä paras tapa toimia kyynikon kanssa on olla rehellinen ja kysyä suoria kysymyksiä. Ei kannata yrittää päteä, siinä häviää kuitenkin. Puhuu vaan suoraan niin ettei kieroudelle jää tilaa.