Kerään rohkeutta soittaakseni kesätyömahdollisuuksieni perään. Ne tietävät jo kuka minä olen ja mitä voin tarjota, mutta minun pitäisi uskaltaa kysyä että otetaanko minut vastaan. Soittaa oikealla asenteella ja uskaltaa ehdottaa juttuja. Ihmisille soittaminen on melkein aina pelottavaa, tutuille tai tuntemattomille, ihan sama. Mutta nyt ihmisille, joilla on valta päättää kesäni toimeentulosta.

Tai ei sittenkään. Minä päätän itse kesäni toimeentulosta. Ei se ole kenenkään muun vallassa. Noilla ihmisillä on valta tarjota minulle konkreettisia mahdollisuuksia, mutta siinä se. Ei enempää. Jos noilta tahoilta ei mahdollisuuksia tule, minä löydän kyllä uusia. Kyllä minulle on paikka maailmassa, ja niin kauan kuin minulla on paikka, minä myös elän. Ja minähän aion elää tasan sellaista elämää kuin haluan.

Ja kerrataanpa vielä mitä se on, ensi kesänä: minä elän lähellä Jussia, tunnustelen miltä se tuntuu, keskityn siihen. Liftailen ympäri Suomea, tapaan ihmisiä, kuuntelen musiikkia ja kirjoitan. Olen paljon ulkona, sekä Oulussa että muualla. Heinäkuun seitsemäntenä olen Annukan häissä. Sitä seuraavana viikonloppuna Ilosaarirokissa.

Näillä mennään. Syön ja soitan sitten.