On niin hiton jännä päivä tänään että pitänee kirjoittaa ihan perinteisenmallista päiväkirjaa.
Heräsin pirteänä kello 10.57, täsmälleen sama aika kuin eilenkin. Edellisen illan Jyrock-muistot pistivät hymyilemään. Päätin lähteä kirjamessuille ja kutsuin Kaisankin mukaan, ja Kaisahan lähti.
Kirjamessuilla pää oli räjähtää kaikenlaisista Juoneen liittyvistä mahdollisuuksista ja kaikista niistä ihanista kirjoista jotka kaikki ostan sitten kun käsieni kautta kulkee enemmän rahaa. Kuvittelen isoja huoneita joissa on kattoon ulottuvat kirjahyllyt ja siirrettävät tikkaat.
Kävimme kuuntelemassa kun Heidi haastatteli psykologia nimeltä Tiia Arjanne, joka oli kirjoittanut kirjan sairastuttavista parisuhteista. Minä tiivistin kaikki muistiinpanoni Juonen lapuille, tässä osa:
- Mikä on vapaus?
- Sovitut säännöt?
- Mietitään yhdessä.
- Oletko sitoutunut? Pitäisikö olla?
- Mitä minä tästä hyödyn?
- Anna anteeksi!
- Mitä jos olen alkoholisti?
- Mikä sinusta pyrkii ulos?
- Mikä on riippuvuutta?
- Oletko salaa rikki?
- Paraneminen on mahdollista.
- Onko totuus tärkeintä?
- Kaikki on ihan hyvin?
- Mihin onnellisuus on kadonnut?
- Salakavala?
- Oletko sokea itsellesi?
- Missä sinä olet kiinni?
- Ihminen on vereslihalla puoli vuotta.
- Olen kokonaan vastuussa.
- Mistä et voisi luopua?
- Onko addiktio aina paha?
- Mikä on sinun tarinasi?
- Mitä normaalit ihmiset tekee?
- Addiktio?
- Mille olet altis?
- Olenko ahne?
Kaisan luota poistuttuani huomasin kantavani tyhjiä pahvilaatikoita Joonan rappukäytävässä, kun sain Atelta puhelun, kutsun elokuviin, mihin reagoin että joo.
Tekstiviestissä Jussi kertoi samanlaisista fiiliksistä joita minulla on ollut paljon, siitä että haluaisi olla vaan ja hengata, puhua jostakin, ihan sama mistä, olla vähän aikaa rauhassa maailmalta.
Joonan kanssa puhuttiin muuttamisista, suuntaan ja toiseen, ja festareista, erilaisesta suhtautumisestamme niihin.
Sunshine oli elokuva, jonka jokainen kuva oli häkellyttävän kaunis, myös ne pelottavat kuvat. Miten paljon voi valolla tehdä, miten tarkkaan voi ihmissilmää tutkia.
Elokuvan jälkeen löysin kadulta kuusi käyttämätöntä ja käyttökelpoista teepussia. Liptonin mustaa teetä, jokin new selection, tuoksuu tosi hyvältä. Kotiin pyöräileminen tuntui lentämiseltä, kun kaupunki on jo hiljaa, on pimeää ja aika lämmintä, ja jalassa pienet kengät.
Tämä on tasapainoinen päivä jossa on paljon hyviä ajatuksia, paljon hyvää rauhallista lohdullista rakentamista. Tänään ei ole ollut painetta mihinkään. Olen monta kertaa tänään miettinyt että eikö elämä voisikin olla tällaista? Miksei elämä voisi olla sunnuntaipäivä? Onko oikeasti mitään esteitä?
Kommentit