Jorma tiputti tuonne kommenttiin LaVeyn nimen, tämän linkin ja sanoi että "tekstisi herätti kaikuja tästä". En muistanut nimeä, mikä oli aika kummallista, olisihan minun pitänyt. Johtunee siitä että tutustuin satanismiin ensimmäistä kertaa niin monta vuotta sitten. En kyllä varsinaisesti koskaan mennyt kovin syvälle tuohon, en lukenut itse, mutta silloinen paras kaverini oli satanisti sanan varsinaisessa merkityksessä ja minä saatoin nyökytellä hänelle (sen verran kuin 14-vuotias voi mistään mitään tajuta).

Satanismihan on loistava antiteesi kristillisen uskonnonharjoittamisen tekopyhyyttä ja ruumiinkieltämistä vastaan. Hemmetin hyviä pointteja ja periaatteita. Valitettavasti se vaan kuuluu samaan sarjaan kommunismin kanssa siinä mielessä, että se, mikä on jokseenkin täydellistä paperilla, vääristyy pahasti silloin kun sen mukaan aletaan elää. Kun aletaan seurata sanaa sen sijaan että ajateltaisiin itse, ja kun aina löytyy joku joka kerää ajatusten avulla valtaa itselleen sen sijaan että toimisi niiden mukaan. Ne muutamat tuntemani ihmiset, jotka ovat nimenneet itsensä satanisteiksi, ovat aika höpsöjä, keskittyvät enemmän tyyliin ja kapinointiin kuin ajatteluun. Onneksi se on harmitonta, paitsi tietty siinä mielessä että siinä tehdään taas typeryyksiä hyvän aatteen nimissä.

Mutta siis. Individualismihan se on minunkin ajatteluni pohja, ja kyllä minun maailmani on egosentrinen. Että itsestäni minun on löydettävä mikä on totta, ja tekojeni on tähdättävä ensisijaisesti omaan etuuni. Loppuelämä meneekin määritellessä sitä, mikä on oma etu... Koko homman ideahan on joka tapauksessa se että ajattelen itse, en seuraa toisten ajatuksia ilman että kyseenalaistan niitä. Sitä ei voi koskaan korostaa tarpeeksi.

Pitäis lukea se Satanistinen Raamattu joskus. Kunnolla.