Oulun kaupunginkirjasto. Paljon betonia, suuret kirjahyllyt järjestyksessä kuin neuvostoaikainen kerrostalolähiö. Valoisaa ja viihtyisää kuitenkin, ja ilmainen langaton netti.

Sain eilen yhden uuden lihaksen siihen kohtaan jossa käsivarsi liittyy vartaloon. Kainalolihas? Se tuli siitä että pidättelin pyörää kun se tahtoi raskaan taakkansa vetämänä mennä hirmuista vauhtia alas Väinönkatua.

Kaksi valtavaa urheilukassia, 500-paikkainen cd-salkku, läppäri, kamera ja olkalaukku. Kilometrin matkaan meni kolme varttia. Mutta minun piti todistaa itselleni että pystyn, kutsuin apua vasta kun sitä oli liian myöhäistä saada, ja tappelin itseni perille saakka. Logistiikan ihme. Tasapainon hallintaa, minä suhteessa tavaroihin jotka pysyvät paikoillaan vain painovoiman ansiosta, ilman tukia ja sitomisia. Siinä taluttaessani sain kummastelevia katseita osakseni ja tunsin ihmeellistä itsepäistä ylpeyttä siitä että olen sitkeä.

Lähetin äsken noin miljoona sähköpostia, olo on toimelias, ja on Ihan Hiukan Siistiä ajaa omalla polkupyörällään Oulussa ja täyttää Jussin jääkaappia asioilla joita se ei varmaan koskaan oo nähnytkään. Meenpä sille jääkaapille nyt! Toiveissani on saada netti toimimaan sielläkin vielä tänään!

Tässä kaupungissa on ihan hitosti asioita. Vasta nyt tajuan miten hyvin tunnen Jyväskylän.