Nyt on kuulkaa sillä tavalla että minusta tuntuu kuin olisin saanut palkinnon! Kaikesta tästä vapautumisesta ja oman pään pitämisestä, ja maltillisesta odottamisesta.

15 kuukauden tauon jälkeen minulla on taas kuukautiset!

En olekaan viallinen ja vajaa! Minulla on keho joka pystyy palautumaan ja saavuttamaan tasapainon, omilla voimillaan eikä lääkärin aivan liian helposti ehdottaman hormonihoidon avulla. Minusta tuntuu että olen voittaja, sittenkin oikeassa, oikeassa kun luotin siihen että minussa itsessäni on ihan tarpeeksi tilanteen korjaamiseksi. Etten tässäkään jää uhriksi vaan kuuntelen itseäni ja toimin sen mukaan. Elämä kantaa!

Faktoista kiinnostuneille:

Lopetin pillereiden käytön lokakuussa 2005. Sen jälkeen minulla oli tasan kahdet kuukautiset: heti lopettamisen jälkeen ja seuraavan kerran helmikuussa 2006. Syksyllä menin lääkäriin, otettiin kaikki testit, joissa selvisi että olen terve ja hyvässä kunnossa. Ei siis mitään helposti havaittavaa lääketieteellistä syytä. Lääkäri kehotti aloittamaan pillerit uudelleen, minä kieltäydyin. Lääkäri tarjosi tehohormonikuuria, jonka pitäisi potkaista kehon oma hormonitoiminta taas käyntiin. Otin selvää käyttäjäkokemuksista, ja useimmat kertoivat joutuneensa valmisteen kanssa kierteeseen jossa kuuri pitää ottaa uudelleen ja uudelleen kolmen tai kuuden kuukauden välein.

Minusta tuntui vastenmieliseltä ajatukselta ryhtyä sorkkimaan kehoni kemiaa sokeasti, syitä tietämättä ja vahvoilla aineilla, joista ei kuitenkaan olisi kuin väliaikaista hyötyä. Päätin odotella ja kokeilla muita keinoja. "Muut keinot" jäivät siihen että talvella kokeilin homeopatiaa, jota en jatkanut koska ensimmäinen hoito ei tuntunut oikein missään enkä täysin luottanut homeopaattiin. Tuntui että sekin ihminen on ulkopuolinen eikä tunne minua niin hyvin että voisi minua parantaa, eikä edes halua keskittyä niin paljon että voisi löytää todelliset syyt tilanteeseen. Koin itseni pätevämmäksi päättämään omista asioistani.

Olen miettinyt paljon tunteita ja hormonitasapainoa, miten ne riippuvat toisistaan. En minä osaa enää erottaa itseäni kehoon ja mieleen ja olettaa että ne toimivat toisistaan erillään. Eihän sellaista tue sen paremmin biologia kuin psykologiakaan. Lääketiedettä harjoitetaan jostain syystä kuitenkin siitä lähtökohdasta, että ihmisen voi jakaa kahtia.

Minä päätin tunnustella itseäni. Sitähän tämä on pitkään ollut. Olen tehnyt oleellisia havaintoja:

1) Minussa on kipua jonka olen jättänyt tuntematta.
2) Ei tunteita voi jakaa hyviin ja huonoihin, vaikeat ja rumatkin tunteet on tunnettava.
3) Minussa on valtavia vesimassoja, joissa on voimaa jos ne uskaltaa päästää irti.
4) Voin liikkua siinä vedessä tuhoutumatta, jos vain luotan vaistoihini.
5) Minun on seurattava niitä vaistoja. Muuten en voi hyvin.

Hiukan minussa on kuitenkin ollut epäilyksiä, että olenkohan sittenkin tehnyt virheen kun kyseenalaistin lääkärin auktoriteetin, mikä minä muka olen sanomaan miten minun kehoni toimii. Siksi olenkin nyt niin helpottunut! Riippumatta siitä, jatkuuko kehoni toiminta normaalilla ja säännöllisellä syklillä nyt, jo nämä yhdet kuukautiset todistavat että se on mahdollista. Että keho pystyy uusiutumaan, että minä pystyn.