Olin jo sulkenut koneen kun tuli mieleen aihe joka on mieleen noussut muutamia kertoja viime viikon aikana.

Kyse on uskonnollisesta suhtautumisesta. Tässä yhteydessä "uskonnollinen" tarkoittaa "järkiperäisen" vastakohtaa. Asia auennee parhaiten esimerkkien avulla.

Uskonnollisesti voi suhtautua vaikkapa kasvissyöntiin. Kaikki varmasti tuntevat uskonnollisia vegetaristeja. Uskonnollisessa suhtautumisessa ruokavalio nousee itsestäänselvästi hyväksi ja pyhäksi asiaksi. Sitä ei sovi pilkata. Se ratkaisee kaikki ongelmat. Minuun liitettynä se tekee minusta paremman ihmisen, paremman kuin muut, ja antaa minulle oikeuden tuomita ne jotka eivät ole sitä vielä ymmärtäneet. Vegetarismi on absoluuttisesti oikea ratkaisu, joka kaikkien ihmisten tulisi tehdä. Uskonnollinen vegetaristi käyttääkin huomattavan paljon aikaa ja energiaa muiden ihmisten käännyttämiseen. Uskonnollinen vegetaristi on ehdoton ja yksisilmäinen.

Saman suhtautumisen voi liittää melkein mihin tahansa, kunhan se on asia jonka ympärille voidaan muodostaa samoin ajattelevien yhteisö. Helppoina esimerkkeinä mieleen tulevat kuukuppi, laihduttaminen jollain tarkalla metodilla (kuten vaikka alakarppaus), uusnatsit, innovaatioyhteiskunta, Tiimiakatemia, Herbalife ja koirankasvatus.

Uskonnolliseen suhtautumiseen törmätessään hämmentyy helposti. Tämä tapahtuu etenkin silloin, kun esittää kritiikkiä uskonnollisen suhtautumisen kohdetta kohtaan: jos uskonnolliselle kuukupin käyttäjälle erehtyy esittämään arvostelua tai "vajaita tietoja", saa helposti vastaansa palavan ja tiukkasävyisen saarnan. Samoin käy jos suhtautuu kuukuppiin välinpitämättömästi. Tämä suhtautumistapa on monista vaikea käsittää: miksi minun pitäisi olla kiinnostunut jostain kuukautissuojasta? Miten minun välinpitämättömyyteni voi herättää niin paljon tunteita? Eikö se nyt ole ihan sama mitä mieltä minä siitä olen?

Kysymys lienee identiteetin rakentamisesta ja suojelusta. Kuukuppiin tai Tiimiakatemiaan voi samaistua. Minä olen yhtä Akatemian kanssa, ja jos kritisoit Akatemiaa, kritisoit myös minua. Jos et välitä siitä, et välitä minusta. Kaikissa näistä tapauksista kysymys on me vastaan muut -tilanteesta - me olemme oikeassa, ja jos et ole meidän puolellamme, olet automaattisesti meitä vastaan. Monen kuukuppifanaatikon poikaystävä on saanut tuta, mitä tapahtuu jos ei ole naisensa pelastajasta tarpeeksi innoissaan. Kuppia pitää tukea, puolustaa, ihailla ja sen edustamaa aatetta levittää aina tilaisuuden tullen. Järkevästi suhtautuminen ei tässä tilanteessa auta, koska kyseessä ei ole järjen vaan uskon asia.

Mietin, millaiset ihmiset rakentavat identiteettiään yksittäisten tuotteiden tai aatteiden ympärille. Kuinka epävarman ja valjun pitääkään persoonallisuuden olla sellaisessa tapauksessa? Ja millaisten asioiden ympärille ihminen itseään "normaalisti" rakentaa? Mikä on minulle niin tärkeää, että suutun jos sitä arvostellaan? Mikä saa minut menettämään suhteellisuudentajuni?

Vielä yläasteella olin uskonnollinen vegetaristi. Jossain määrin myös kristinuskon vastustaminen oli minulle uskon asia, itsestäänselvästi hyvä. Arvelen että nykyäänkin napsahtelen joidenkin asioiden takia, mutta nyt on vaikeampaa saada otetta siitä, mitä nuo asiat ovat. Nykyään rakennan itseäni useamman jalan varaan, ja yhden töniminen ei horjuta minua kovin paljoa.

En saa omista heikkouksistani tukevaa otetta tänään, olen liian väsynyt. Mutta jätetään asia hautumaan, enköhän minä nuokin vielä keksi.