Häiritsee vähän se etten pääse elämään virtuaalielämääni juuri silloin kun haluan. Olisi ollut viikonloppunakin monta asiaa sanottavana. Ristiriitaisia oloja.

Kuten ennakoinkin, ympäristönvaihdos oli shokki, joka jatkuu edelleen. Olen nukkunut liikaa ja syönyt liian vähän. Erityisesti eilen oli lamaantunut hetki.

Mutta toisaalta Jussin kanssa on kuvaamattoman hyvä olla. Kyllä minulla tämän viikonlopun jälkeen on taas moninverroin luottavaisempi olo. Huomaan että nämä ristiriidat käytöksessäni ovat normaali sopeutumisvaiheen reaktio (joskaan minä en aio alistua pelkästään sopeutumaan, aion muokata ympäristöäni ja olla oman elämäni tekijä) ja että ne on ihan hyvä käydä läpi. Lamaantumiset, pelot, vastareaktiot. Ulkoinen todellisuuteni on niin pitkään ollut muuttumaton ja sisäinen todellisuuteni liikkeessä, että tämä reaktio on täysin ennalta-arvattava.

Tein tänään vaistonvaraisen päätöksen ja otin vastaan töitä syksyksi. Näyttäisi siis siltä että jään Ouluun vähintään vuoden loppuun saakka. Ohjaamaan kierrätyskäsityökursseja kansalaisopistolla.

Näen kaupungilla tosi mukavan näköisiä ihmisiä. Uskon että kiinnyn heihin vielä.