Kuluneina hiljaisuuden päivinä on tapahtunut tiettyjä muutoksia.

1) Työ. Olen tajunnut että Juonen toimittamisessa on minulle ihan niin paljon töitä kuin haluan. Kun nyt otetaan asiat kunnollisesti ja suunnitelmallisesti pöydälle, tuosta rakentuu paras verkkomedia ikinä, ja luvassa on myös toimeentulo. Tekemisestä se vain on kiinni. Ja se tekeminen on nyt ollut ihan suunnattoman palkitsevaa ja mielekästä - tuntuu siltä että taitoni ovat täysipainoisesti käytössä ja että haluan oppia lisää.

2) Parisuhde. Käytiin valaisevaa keskustelua eräänä yönä, kun elokuva (Ikuinen rakkaus) oli niin hurjan intensiivinen ja ahdistava että sen jälkeen oli pakko mennä kävelylle. Käveltiin sama reitti läpi kaksi kertaa - ensimmäinen oli hiljainen ja kireä, jännitteet ja typerät oletukset kasvoivat, ja toisella kerralla saimme niitä auki. Jatkoimme juttua vielä sisälläkin, ei sytytetty valoja vaan kynttilät. Havaitsin että olen nähnyt Jussista vain osan, laittanut sen osan laatikkoon, kansi kiinni ja päälle leima: "Jussi on tommonen." Tuollaisten keskustelujen jälkeen minä olen hieman nöyrempi ja arvostan toista enemmän. Olen vielä ihan kesken.

Eilen alettiin tehdä yhteistä taide- ja jäsentelyprojektia. Sellainen iso puu joka tulee seinälle, ja johon kiinnitetään oksille ystäviä, latvaan unelmia, runkoon perusarvoja ja juuriin historiaa. Ideointi sujui hienosti ja luontevasti yhdessä, mutta minulla on hieman taipumusta omia toteutusvaihe itselleni. En ole maalannut niin pitkään aikaan ja minulla on tietyt rutinoituneet tavat tehdä tuontyyppisiä juttuja, mutta yritän hillitä itseäni. Paras tuosta tulee kun tehdään se yhdessä.


Joona ja Anna ovat olleet perjantaista asti Oulussa, se on ollut hyvä asia. Maattiin Joonan kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa ja puhuttiin ihmistyypeistä ja niiden yhteentörmäämisistä. Ja nyt Annan kanssa Ainolanpuistoon tsillaamaan! Jee!