Eilen oli kolmetoistatuntiset tuparit. Viimeiset vieraat lähtivät hieman ennen kahdeksaa, minä lähdin yhtä matkaa ajamaan auringonnousuun ja ruokkimaan Jussin siskon kissat.

Voi että minä pidän niistä ihmisistä. Ihania ihmisiä. Hölmöjä keskusteluja, viisaita keskusteluja, oleellisia keskusteluja ja ennenkaikkea siteiden vahvistumista.

Noin kuudelta aamulla istuin Jannen kanssa parvekkeella, hytistiin ulkovarastosta löytyneiden satunnaisten paitojen alla. Puhuttiin elämästä, tietenkin, opin paljon uutta ja sain sanottua asioita joita minun on pitänyt sanoa Jannelle jo pitkään.

Booli oli isossa punaisessa kattilassa ja maistui aivan liikaa teeltä.

Viivin ja Niinan kanssa juteltiin todella mielenkiintoisia uskonnosta ja uskomisesta, lainasin Viiville tuon edellisessä merkinnässä hehkuttamani teoksen.

Ihmiset valitsivat jatkuvasti juuri sopivia levyjä.

Jussi kehui Anttia niin vuolain sanoin että kaikki paikallaolijat taisivat liikuttua.

Pojat pinosivat oluttölkkejä ja miettivät voiko olla olemassa sellaisia tölkkien kokoja, joita pinoamalla saadaan kaksi ikuisesti erikorkuista pinoa. Janne keksi yhtälön ja löysi ratkaisun (se on kyllä).

Tämä on ollut vetelä päivä. Nyt kuitenkin potkin itseni laittamaan ruokaa. Onnellinen olo, kiistattoman onnellinen.