Uusi Juoni on ollut ulkona jo toissapäivästä, mutten ole ilmoittanut siitä täällä koska netti pysyy päällä ihan miten sattuu. Harkitsemme vakavasti lähestyvämme Opoyta asiallisella mutta tehokkaalla kirjepommilla.

Nyt soi Jeff Buckley. Löysin kirjastosta Asterixeja ja Muumeja, kirpparilta lähes ilmaiseksi Richard Bachia ja Jostein Gaarderia. Ja jo näitä ennen omasta kirjahyllystä löytyi Fynnin Setä Jumala, täällä Anna. Kävin Jussin kanssa seuraavanlaisen sananvaihdon:

- Tää on kyllä niitä parhaita kirjoja, tää pitäis lukea uudestaan ainakin kahden kuukauden välein!
- Eihän sellaista kirjaa ookkaan... Paitsi ehkä Raamattu!
- No tää on parempi kuin Raamattu. Ja sitä paitsi se kertoo samoista asioista! Mutta paremmin.

Tueksi siteeraan Annan suhtautumisesta Raamattuun:

Raamatun lukeminen ei ottanut kipinää. Hän piti sitä jollakin lailla alkeiskirjana, ehdottomasti vain pienokaisille sopivana. Raamatun sanomahan oli yksinkertainen, ja kuka tahansa puoliksikaan täysijärkinen käsitti sen puolessa tunnissa. Uskonto oli sitä varten että tehdään jotakin, ei sitä varten että luetaan jonkin tekemisestä. Kun kerran sanoma oli tajuttu, mitä mieltä oli kerrata samaa yhä uudestaan.

Sitä voisi kuvitella, että se kirja kertoisi kuusivuotiaasta tytöstä jolla on jännä suhde Jumalaan. Mutta oikeastaan se kertoo tutkimisesta. Tieteestä ajattelutapana.

Muistattehan sen puun, jota aloin maalata Jussin kanssa, ja jonka vahingossa omin itselleni? No, sovittiin sitten että minä teen sen valmiiksi niin ei tarvitse tuntua pahalta. Varmaankin teen sen ihan tässä kohta. Hinku on taiteilla.

Ja rankkasateet on hauskoja, ettäs tiedätte. Ajoin sellaisen läpi useita kertoja tänään ja virnuilin.

Käviskö muuten Toisen kerran kuteet?