Aamiaiseksi kauraleipää, tuoreita sipulinvarsia ja mustaherukkamehua. Nam!

Äiti siis kävi. Ja Seppo. Ja Ville. Ja myöhemmin Johanna, ja vielä myöhemmin Pekka. Villen kanssa katsottiin Barbaarien invaasio, mietin että se olisi sellainen elokuva josta Lauri varmaan pitäisi. Hyviä hetkiä, mieleenpainuvia kosketuksia, asioita joita ei sanota ja jotka jätetään leijumaan. Hurjasti tunnelmaa.

Jos Johannasta pitäisi kertoa yhdellä sanalla, sanoisin tiivis. Tiiviitä kysymyksiä ja tiiviitä halauksia, ja valtavasti sisältöä aika pienessä paketissa.

Tänä aamuna nousin väsymyksestä huolimatta ylös siksi että muuten tosi monta kivaa asiaa jää tekemättä. Kauan unohtuneena ollut syy.

Pieniin asioihin keskittyminen oli hyvä idea. Kyllä minä Jussia rakastan silloin kun vain muistan katsoa, huomata ja olla valittamatta silloin kun toinen huuhtelee astioita väärin (= ei minun tavallani).

Dream Theater soi päässä kun heräsin. Aistit tuntuvat taas teräviltä, musiikki tuntuu, ruoka tuntuu, ulkona on kaunis syksy ja minä lähden kohta liftaamaan Jyväskylään. Jos sataa niin satakoon. Ei se minua haittaa.

Tekisi mieli kirjoittaa pitkä yhtenäinen teksti siitä miten hyvältä tuntuu nyt ja mitkä asiat siihen ovat johtaneet, mutta olen malttamaton - tahdon vielä ommella vähäsen ennen kuin lähden matkaan. Liikaa hyviä asioita jotta malttaisi olla paikallaan.

Mukava lähteä, ja tiedän että on myös mukava tulla takaisin.