Olen sotkenut vuorokausirytmini taas. Se johtuu siitä että aamuisin ei tee mieli herätä.

Tänään aloin pitää Absoluuttisen Nollapisteen uudesta levystä. Sen nimi on Iiris ja hankin sen viime viikon torstaina. Tänään se naksahti auki minun päässäni ja hiffasin sekä teemat että tyylin ja musiikki pääsi minun sisääni ja alkoi liikuttaa.

Muutoin olen pyöritellyt ajatuksia jatkuvuudesta, historiaan jäämisestä, lisääntymisestä ja tarkoituksista. Eli kirjoittanut Juoneen artikkelia, joka on varsin pohdiskeleva. Yrittäessäni hioa loppua kuntoon juutuin eksistentialistisiin jossitteluihin ja nyt tuijotan seinää.

Olen myös käynyt ulkomaailmassa kokoustamassa tuntemattomien mutta varsin miellyttävien ihmisten kanssa, ja tehnyt sosiaalisuutta lisääviä elkeitä.

Lukekaa huviksenne tästä samasta blogista millainen minä olin vuosi sitten. Onnellisempi. Enemmän tasapainossa. Minulla oli oma tila, oma tunnelma - kävelyretkiä ensilumessa, jäätelöä hautausmaalla, uutta musiikkia ja puolituttujen halaamista kadulla. Nyt minulla on läppäri ja uusi harmaa astiakaappi täynnä astioita joista en pidä. Olen tehnyt kompromisseja ja unohtanut itseni. Olen unohtanut lähteä yöllä kiipeilemään ja istumaan leikkipuistoissa. Ajattelen, että siellä on kuitenkin kylmää ja märkää ja että huomenaamuna pitää herätä ajoissa.

Pelkään, että Jussin firman äkillinen menestyminen tarkoittaa sitä, että tulevien kuukausien aikana Jussilla on vielä vähemmän aikaa tehdä minun kanssani asioita. Nyt kun viimeinkin alkaisin ymmärtää mitä haluan tehdä.