Niassa parasta on se, että se ihan oikeasti auttaa lihaskipuihin. Siinä saa lihaksilleen juuri sentyyppistä liikuntaa kuin tarvitsee, jos vain itse tajuaa mitä tarvitsee. Eilisistä kivuista jäljellä on tänään enää ihan pieni jomotus lapaluiden alla ja peukalon juuressa. Muut jumit irtosivat.

Se on kummallinen laji. Se liikuttaa hyvin paljon tunteita. Jokaisen nia-kerran jälkeen on ollut erilainen olo. Rauhoittunut, innostunut, surullinen, hatara tai kuten eilen, superenerginen. Aika vahvoja tunteita. Tuntuu hassulta että niistä ei puhuta tunnilla mitään, tuntia ennen toki voisi mutta silloin siitä edellisestä tunteesta on jo viikko... Tuntuu hassulta että niiden ihmisten kanssa ei tule puhuttua mitään edes pukuhuoneessa.

Minä olen niillä tunneilla melko auki, melko heikko. Usein on vaikea katsoa toisia silmiin koska tuntuu niin haavoittuvalta. Yleensä ei kyllä edes tarvitse katsoa silmiin, kun keskitytään niin paljon itseen, omiin tuntemuksiin ja omaan liikkeeseen. Se ei ole katsottava laji - se näyttäisi ulkopuolisesta luultavasti melko typerältä. Kun jokainen toistaa omaa liikettään, omaa tahtiaan, usein pysähdellen ja silmät kiinni. Jokaisella on oma tapansa tehdä, joka kerralla vähän erilainen.

Kyllä minusta tuntuu siltä että pidän siitä. Keskeisimmät nian opit ovat siitä hyviä, että niitä voi käyttää joka päivä - kääntyä hetkeksi sisään ja kuunnella millaista liikettä tai asentoa minun kehoni juuri nyt kaipaa. Mihin sitä ei kannata taivuttaa ja milloin se tarvitsee ravistelua.

Eilen huomasin ajattelevani niamaisia ajatuksia, kun olin jumiutunut sohvalle koneen ääreen hieman liian pitkäksi aikaa. Tiesin että minun on noustava ylös NYT jotta minulla olisi myöhemmin hyvä olo. Ei niinkään siksi että tekisin jotain tiettyä, vaan itse liikkeen takia. Koska ylösnouseminen pistää minut liikkeelle. Väsymys ja virkeys ovat monien tekijöiden varassa, unen määrä on niistä vain yksi. Liike on melkoisen iso asia.

Puhuttiin Jussin kanssa että Saksan-reissun jälkeen aletaan pelata sulkapalloa. Tai ehkä vielä parempaa, kössiä.

Taas huomaan, että keho ja mieli eivät ole irrotettavissa toisistaan.