Ensilumi satoi. Minä katselin sitä keittiön ikkunasta, söin lettuja ja juttelin Heidin kanssa messengerissä. Ja itkin koko ajan. Tai oikeastaan söin letut ensin ja itkin vasta sitten, yhtä aikaa se olisi ollut aika hankalaa.

Mutta sitten juttelin Jussin kanssa Skypessä. Tuonelalla menee Saksanmaalla aika älyttömän hyvin, kuten voi lukea vaikkapa tästä ketjusta tai tästä blogimerkinnästä. Jussi on lähdössä lentoon, ihan näinä hetkinä, ja tuntuu hurjalta olla todistamassa sitä. Edellisten merkintöjen tunnelmista huolimatta se on aiheuttanut minussa mielettömän hyvää oloa. Ihmeellistä miten samassa päässä voikin yhtäaikaa olla näin toisistaan poikkeavia tunteita.

Vaikka toinen meistä oli kuolemanväsynyt ja toinen itkusta turta, se jutteluhetki onnistui kuitenkin olemaan tosi lämmin ja keskittynyt ja tulevaisuudenuskoinen. Se on hyvä mies se.

Minä olen hyvin pelokas ja heikko ihminen. Se on isossa ristiriidassa sen kanssa, millainen oletan auktoriteettihahmon olevan. Sellaisen auktoriteetin kuten toimituspäällikkö tai opettaja. Luulen että minun pitäisi olla kova, jotta voisin johtaa. Jotta voisin olla uskottava.

Mutta kuitenkin. Heikkous on minussa hurjan keskeistä. Se että pystyn tuntemaan kipua. Se että minussa on asioita jotka aiheuttavat kipua, ja se että en sulje niitä pois. Auki ja haavoittuvaisena oleminen tuntuu olevan minun terveyteni kannalta välttämätöntä. En minä voi sulkea sitä pois. Minulla tulee varmaankin aina olemaan päiviä, jolloin puhelimella soittaminen on aivan liian pelottavaa. Mutta niiden päivien ei tarvitse estää minua olemasta se mitä haluan olla, ja mitä ihan todella pystyn olemaan. Minä pystyn tekemään hyviä päätöksiä, ja minä voin kasvaa sellaiseksi ihmiseksi joka osaa ohjata muita.

Minun on etsittävä oma paikkani, se paikka jossa voin olla vastuullisessa asemassa ilman että minun tarvitsee kovettaa itseäni piiloon maailmalta. Sellainen paikka, jossa minä voin ottaa vastaan, ottaa sekä hyviä että kipeitä asioita sisääni ja antaa niiden muuttaa minua. Sellainen paikka jossa minun vahvuuteni ei ole haarniska vaan virtaavaa vettä.