Viime yönä oli aika reippaita ajatuksia.
Yskitti parin tunnin ajan, tuntui kuin kurkussa olisi tikkuja, tai
arpikudosta, tai kuivuvaa liimaa. Mietin, että jos hengitykseni
lamaantuisi äkkiä, tai jos sydämeen tulisi jokin häiriö, voisin kuolla
ilman että kukaan huomaisi. Mietin, miten yrittäisin haparoida
puhelinta ja soittaa hätänumeroon, miten yrittäisin kolistella
alakertaan naapureiden luokse. Mietin, etten ehtisi.
Muutenkin mietin, että mikä olisi kamalin tapa kuolla. Tuli mieleen
että aika kamalaa olisi, jos kurkusta kaadettaisiin alas sulaa metallia.
Elävältä nylkemistä en myöskään ottaisi vastaan riemusta kiljuen. Jos
ensin nyljettäisiin ja sitten jätettäisiin johonkin aurinkoiseen
paikkaan, jossa olisi muurahaisia.
Melkein jo soitin Joonalle, että tule nukkumaan mun luokse kun mua
pelottaa. Sitten join vettä, hengitys kulki taas paremmin, ja nukuin.
Ei ole terveellistä asua itsekseen.
maanantai, 17. huhtikuu 2006
Kommentit