Viime yönä oli aika reippaita ajatuksia.

Yskitti parin tunnin ajan, tuntui kuin kurkussa olisi tikkuja, tai arpikudosta, tai kuivuvaa liimaa. Mietin, että jos hengitykseni lamaantuisi äkkiä, tai jos sydämeen tulisi jokin häiriö, voisin kuolla ilman että kukaan huomaisi. Mietin, miten yrittäisin haparoida puhelinta ja soittaa hätänumeroon, miten yrittäisin kolistella alakertaan naapureiden luokse. Mietin, etten ehtisi.

Muutenkin mietin, että mikä olisi kamalin tapa kuolla. Tuli mieleen että aika kamalaa olisi, jos kurkusta kaadettaisiin alas sulaa metallia.

Elävältä nylkemistä en myöskään ottaisi vastaan riemusta kiljuen. Jos ensin nyljettäisiin ja sitten jätettäisiin johonkin aurinkoiseen paikkaan, jossa olisi muurahaisia.

Melkein jo soitin Joonalle, että tule nukkumaan mun luokse kun mua pelottaa. Sitten join vettä, hengitys kulki taas paremmin, ja nukuin.

Ei ole terveellistä asua itsekseen.