Viikonloppuna sain kokea, millaista ihmisten välinen vuorovaikutus voi
parhaimmillaan olla. Tuntuu kuin olisin saanut lahjan. Voiko sellaisia
asioita ansaita? Sellaista, että makoilee yksiössä neljästään läpi yön,
kokee miten painopiste siirtyy ihmisestä toiseen, siinä on tasapaino ja
dynamiikka, totuus ja tanssi. Miten toinen voi rohkeudellaan saada
minut muuttumaan - miten ihmiset luottavat toisiinsa niin paljon että
sanovat asioita jotka saattavat satuttaa, luottavat siihen että toinen
pystyy ottamaan sen vastaan - kai se on sitä, että kohtelee toista
ihmistä aikuisena? Se vaikuttaa harvinaiselta.
Samassa tilassa kahden päivän aikana: kateutta, itsesääliä, alkukantaista ruoalla leikkimistä, pelkoa, itkua, nöyrtymistä, ärtymystä, älyllisyyttä, ylitsevuotavaa romanttisuutta, rohkeutta, hajamielisyyttä, saamattomuutta, arkuutta, tyynysotaa, kiirettä, saivartelua, naurua, taitoa, rauhaa, aliarvioimista, muottiin tunkemista, menneisyyttä, surua, onttoutta, riittämättömyyttä, vapaaehtoista sokeutta, luopumista, hallintaa, voimattomuutta, hengittämistä, väittelyä, kärsimättömyyttä, turvallisuutta.
Luottamusta.
Kiitos.
maanantai, 2. lokakuu 2006
Kommentit