Viikonloppuna sain kokea, millaista ihmisten välinen vuorovaikutus voi parhaimmillaan olla. Tuntuu kuin olisin saanut lahjan. Voiko sellaisia asioita ansaita? Sellaista, että makoilee yksiössä neljästään läpi yön, kokee miten painopiste siirtyy ihmisestä toiseen, siinä on tasapaino ja dynamiikka, totuus ja tanssi. Miten toinen voi rohkeudellaan saada minut muuttumaan - miten ihmiset luottavat toisiinsa niin paljon että sanovat asioita jotka saattavat satuttaa, luottavat siihen että toinen pystyy ottamaan sen vastaan - kai se on sitä, että kohtelee toista ihmistä aikuisena? Se vaikuttaa harvinaiselta.

Samassa tilassa kahden päivän aikana: kateutta, itsesääliä, alkukantaista ruoalla leikkimistä, pelkoa, itkua, nöyrtymistä, ärtymystä, älyllisyyttä, ylitsevuotavaa romanttisuutta, rohkeutta, hajamielisyyttä, saamattomuutta, arkuutta, tyynysotaa, kiirettä, saivartelua, naurua, taitoa, rauhaa, aliarvioimista, muottiin tunkemista, menneisyyttä, surua, onttoutta, riittämättömyyttä, vapaaehtoista sokeutta, luopumista, hallintaa, voimattomuutta, hengittämistä, väittelyä, kärsimättömyyttä, turvallisuutta.

Luottamusta.

Kiitos.