Naapuritaloon on tehty remonttia monen kuukauden ajan. Sinä aikana minä
olen jollain tavalla kiintynyt taloon ja remonttimiehiin. Pidän siitä
että vanhasta rapistuneesta omakotitalosta tehdään uusi ja parempi, ja
siihen muuttaa lapsiperhe. Käyvät aina välillä katsomassa miten työt
edistyvät, kahvittelemassa ja tekemässä puutarhatöitä.
Remonttimiehiä on ydinjoukkona kaksi, ja vaihtelevasti muita,
kaikenlaisia erikoismiehiä ja tavarantuojia ja silloin eräänä
huhtikuisena aamuna SUURTEHOIMUA-auto, joka herätti minut tasan
kahdeksalta täysin infernaalisella SUURTEHOIMU-äänellä. Niihin kahteen
ydinjoukkomieheen siis olen kiintynyt. Perusrehellisiä äijiä, jotka
näyttävät kamalan tervehenkisiltä. Toinen näyttää ihan Talvisen tarinan
päähenkilöltä, kolmekymppinen punavaalea mies jolla on viikset ja
parransänki ja joka hymyilee paljon. Toinen on kuusikymppinen heppu,
jolla on pitkät harmaat hiukset, reilusti vatsaa ja tapana tehdä töitä
ilman paitaa. Jos minä olisin mies, voisin haluta olla sellainen
kuusikymppisenä.
Keskeinen tavoite tällä hetkellä tuntuu olevan hyvien tyyppien
löytäminen. Ei niin väliä ovatko elossa vai kuolleita, läsnä vai
kaukana, kunhan heistä voi innostua ihmisinä ja/tai ajattelijoina
(voiko niitä erottaa? kyllä voi). Löytöjä tähän mennessä: Victor
Papanek, Erich Fromm, Fynn, Mohandas Gandhi, Luciano Benetton, Toni
Wirtanen, Jeff Buckley. Esimerkiksi.
Kohta Carcassonnea Joonan kanssa, mikä siinä taas on että sen kanssa on niin kivaa. Kiitollisuus on päivän tunne.
tiistai, 8. elokuu 2006
Kommentit