Nukuin neljän tunnin päiväunet. Mietin, opinko koskaan pitämään normaalista vuorokausirytmistä. Yöllisten retkien viehätys johtaa satunnaisuuteen ja irrallisuuteen.

Sisäinen tuuli pyörteilee taas, kasvattaa nopeutta, heilahtelee, nostaa pintaan satunnaisia huutoja, kuvia, vaihtoehtoja, pimeyden keskittymiä, tähtiä.

Elämäni hallitsevimpia tunteita on nyt se, että olen unohtanut jotain oleellista.