Tänään vietin kuusi tuntia Oulujoen patosillan vierellä ja mietin Juonta, sain ihan hirveän paljon aikaan. Pidin tauon kun alkoi sataa: seisoin sadeviitta päällä rantakivillä ja samaistuin lokkeihin, jotka istuivat siivet supussa sateen alla, tyytyen, hiljaa, kiireettöminä - ihmiset kyyhöttivät jossain suojissaan, kukaan ei ollut liikkeellä, minä seisoin kivillä ja sade valui sadeviitan päältä, tukka kastui.

Myöhemmin aurinko paistoi, minä istuin penkillä läppärin kanssa, turisteja meni ohi ja tukka kuivui.

Se on hyvä paikka.

Tällaisia päivien kannattaa olla.

Ainoa ongelma on että tekee mieli tehdä KAIKKI tänään, kirjoittaa kaikki mitä on mielessä, suunnitella, visioida, rakentaa käytäntöjä, kommentoida, lähettää posteja, keskustella, taulukoida, laskea. Kotiin ajaessa mietin, että pitäisi sopia itsensä kanssa: vaikka työ olisi miten kivaa, sitä EI SAA tehdä enempää kuin kahdeksan tuntia päivässä.